Vilenius, Urho
Elämäkertatietoa
Urho Vilenius on kirjailija ja eläkkeellä oleva kunnansihteeri. Hän on kouliutunut kirjoittaja, jonka tekstejä on ollut vuosikymmenien ajan lehdissä ennen hänen kirjojensa ilmestymistä. Vilenius on julkaissut pakinakokoelman ja lapsuudesta sota-ajalla kertovan laajan teoksen. Hän kirjoittaa osuvasti, napakasti ja asiantuntevasti.
Valoa kansalle sisältää Sisä-Suomen lehdessä 1979-1994 ilmestyneitä pakinoita. Kirja välittää ajankuvaa menneiltä vuosikymmeniltä, ja Äänekoski esiintyy teksteissä vireänä paikkakuntana. Pakinat ovat ytimekkäitä, ja vaikka niissä on kärkeäkin, niissä ei vasiten loukata ketään. Ilmaisuun tuovat välillä vaihtelua kirje-, dialogi- ja muistelumuoto.
Vilenius ei julista, mutta hänen teksteissään on sanomaa. Peruskoulun kritiikkikään ei äidy kohtuuttomiin, ja sitä sisältävä pakina päättyy näin: ”Opettajien olisi varmasti mukavampi opettaa vähän ja kunnolla. Samoin vanhemmat pysyisivät paremmin mukana, kun järkeilykin otettaisiin opetusohjelmaan. Mutta sehän ei ole kouluhallituksenkaan lukujärjestyksessä.” (s. 148)
Kersana kotirintamalla on tarkkaa ja luotettavaa kuvausta, joka elävöittää sota-aikaa poikaviikarien ja kotirintaman kannalta ja valottaa samalla Karjalan ja Keski-Suomen paikallishistoriaa. Vilenius puuttuu jäntevässä ja rikassisältöisessä kirjassa ajankohtaiseen aiheeseen, josta oli kirjoitettu tuolloin melko vähän. Sota- ja kotirintamalasten elämästä kirjoitettiin ja keskusteltiin entistä enemmän 2000-luvun alussa.
Katriina Kajannes
Opinnot: keskikoulu, kansankorkeakoulu, yhteiskunnallinen korkeakoulu, lisäksi lukuisia eri kursseja.
Harrastukset: kalastus, kirjoittaminen ja urheilu.
Valoa kansalle sisältää Sisä-Suomen lehdessä 1979-1994 ilmestyneitä pakinoita. Kirja välittää ajankuvaa menneiltä vuosikymmeniltä, ja Äänekoski esiintyy teksteissä vireänä paikkakuntana. Pakinat ovat ytimekkäitä, ja vaikka niissä on kärkeäkin, niissä ei vasiten loukata ketään. Ilmaisuun tuovat välillä vaihtelua kirje-, dialogi- ja muistelumuoto.
Vilenius ei julista, mutta hänen teksteissään on sanomaa. Peruskoulun kritiikkikään ei äidy kohtuuttomiin, ja sitä sisältävä pakina päättyy näin: ”Opettajien olisi varmasti mukavampi opettaa vähän ja kunnolla. Samoin vanhemmat pysyisivät paremmin mukana, kun järkeilykin otettaisiin opetusohjelmaan. Mutta sehän ei ole kouluhallituksenkaan lukujärjestyksessä.” (s. 148)
Kersana kotirintamalla on tarkkaa ja luotettavaa kuvausta, joka elävöittää sota-aikaa poikaviikarien ja kotirintaman kannalta ja valottaa samalla Karjalan ja Keski-Suomen paikallishistoriaa. Vilenius puuttuu jäntevässä ja rikassisältöisessä kirjassa ajankohtaiseen aiheeseen, josta oli kirjoitettu tuolloin melko vähän. Sota- ja kotirintamalasten elämästä kirjoitettiin ja keskusteltiin entistä enemmän 2000-luvun alussa.
Katriina Kajannes
Opinnot: keskikoulu, kansankorkeakoulu, yhteiskunnallinen korkeakoulu, lisäksi lukuisia eri kursseja.
Harrastukset: kalastus, kirjoittaminen ja urheilu.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Pakinoita Sisä-Suomen lehteen nimimerkillä Iisisti vuosina
1979 - 1994.
Pakinoita Jyväskylän Ympäristölehteen nimimerkillä Uurasti.
1979 - 1994.
Pakinoita Jyväskylän Ympäristölehteen nimimerkillä Uurasti.
Tekstinäyte
Niinpä sota oli kuin tiukka takki kasvaville kersoille. Se kiristi aina enemmän ja enemmän ymmärryksenkin kasvaessa ja pelko lisääntyi syysiltojen pimetessä. Talvisodasta tietäen lakanat otettiin saataville, että lumen tultua voidaan juosta ne suojana metsään, jos tulee hälytys.
[Kersana kotirintamalla, 1999, s. 3]
[Kersana kotirintamalla, 1999, s. 3]