Ida Elisabet

Ida Elisabet on hyvin nuorena mennyt naimisiin miehen kanssa, jota hän luuli rakastavansakin, mutta joka lapsen kehityskannalle pysähtyneenä, edesvastuuttomana ihmisenä pian ei merkitse muuta kuin taakkaa vaimolleen. Koko perhe on Ida Elisabetin ansion varassa, kunnes hän saa tarmoa kylliksi riistäytyä irti, miehen uskottomuusjuttu välittömänä syynä ja muuttaa' lapsineen toiselle paikkakunnalle. Täällä hänelle avautuu tilaisuus uuteen elämään miehen rinnalla, jota hän kunnioittaa ja rakastaa, mutta kun hän näkee poikiensa hänen rakastettuaan kohtaan tunteman mustasukkaisuuden ja tajuaa ne velvollisuuksien ristiriidat, jotka koituisivat uudesta avioliitosta, hän luopuu siitä, ilman katkeruutta, vain yksinkertaisesti lunastaakseen ne lupaukset, jotka hän äidiksi tullessaan tietää antaneensa, vieläpä on valmis taas auttamaan entistä miestänsä ja tämän omaisia, kun nämä avuttomuudessaan vetoavat häneen. Kaikelle elämän harmaudelle ja ihmisten säälittävälle riittämättömyydelle, jota tekijä kuvaa, on valoisana vastakohtana tämän naisen rohkea, voimakas elämänote, joka ei ainoastaan itse löydä elämästä onnea silloinkin kun on luovuttava, vaan pystyy tukemaan ja rakastamaan elämässä avuttomia. – Teosta voidaan täydellä syyllä sanoa mestariteokseksi ja suositella kaikkiin kirjastoihin.