Katyn toimet

Katyn nimi oli Katy Carr. Hän asui Burnet nimisessä kaupungissa, joka ei ollut kovin iso, mutta kumminkin nopeasti kasvava. Talo, jossa hän asui, oli kaupungin laidassa. Se oli iso, nelikulmainen, valkea rakennus, jonka ikkunoissa oli vihreät laskuverhot. Sen etusivulla oli katettu pylväskäytävä, jota ruusut ja punakukkaiset köynnöskasvit peittivät, muodostaen tiheän lehtiverhon sen yli. Neljä korkeata akasiapuuta varjosti pääovelle johtavaa hiekkakäytävää. Talon toisella sivustalla oli hedelmäpuutarha, toisella halkopinoja, aittoja ja jääkellari. Taustalla oli etelään viettävä keittiökasvitarha, ja sen takana oli laidun puroineen ja pähkinäpuineen. Laitumella oli neljä lehmää — kaksi punaista, yksi keltainen, jonka terävät sarvenpäät olivat tinalla verhotut, ja yksi pieni valkea lemmikki, jota nimitettiin Kaunokiksi.

Carrin perheessä oli kuusi lasta — neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Katy, vanhin heistä, oli kahdentoista vuoden vanha, pikku Filip, nuorin, neljän vuoden, ja toiset sillä välillä.

Heidän isänsä, tohtori Carr, oli herttainen, ystävällinen ja toimelias mies, joka oli poissa kotoaan kaiket päivät, vieläpä väliin yötkin sairasten luona. Lapsilla ei ollut äitiä. Hän oli kuollut Filipin pienenä ollessa, neljä vuotta ennen kertomukseni alkua. Katy muisti hänet sangen hyvin, toisille lapsille hän oli ainoastaan vienon surullinen nimi, josta puhuttiin sunnuntaisin ja hartaushetkinä tai muulloin isän ollessa erikoisen hellällä ja juhlallisella tuulella.

Lasten muistissa hämärästi säilyneen äidin sijaisena oli isän sisar Izzie-täti, joka oli tullut heitä hoitamaan äidin lähdettyä tuolle pitkälle matkalle, jolta pienokaiset kuukausimääriä odottivat häntä palaavaksi. Izzie-täti oli pieni, laiha, teräväpiirteinen, vanhannäköinen nainen, hyvin siisti ja tarkka kaikessa. Hän tahtoi olla lapsille ystävällinen, mutta he saattoivat hänet usein ymmälle, kun eivät ollenkaan olleet sellaisia kuin hän lapsuudessaan. Izzie-täti oli ollut herttainen, siisti pikku tyttö, joka mielellään oli istunut arkihuoneessa ommellen pitkiä saumoja kuten Curly Locks, ja hän oli ollut mielissään, kun vanhat ihmiset taputtelivat hänen päätään ja sanoivat häntä hyväksi tytöksi; jota vastoin Katy joka päivä repi vaatteensa, vihasi ompelemista eikä välittänyt hituistakaan hyvä nimityksestä. Clover ja Elsie karkasivat tiehensä kuin arat hevoset, kun joku silitteli heidän päätään. Kaikki tämä saattoi Izzie-tädin hyvin tukalaan asemaan, ja hänen oli vaikea antaa lapsille anteeksi heidän "omituisuuttaan". He eivät juuri muistuttaneet pyhäkoulukertomuksissa mainittuja tyttöjä, jollaisia lapsia täti eniten rakasti ja paraiten ymmärsi.