Katso, hän tulee yli vuorten

Andrzejewskin teksti on vaikeata, se vaatii lukijaltaan äärimmäistä intensiivisyyttä. Kirjaa ei voi lukaista, se on mahdottomuus, mutta sen voi ja se on pakko hitaasti tietä raivaten ja vaivalloisesti tajuta. On vaikea sanoa, onko satiiri todellinen tarkoitus, haluaisiko tekijä todella "mestata puolet ja sulkea puolet häkkiin! Sekavuudesta koostuu kuva vanhasta mestarista - eräästä maailman taiteen huipuista - ja hänen luomisprosessinsa vaiheista. taiteilijasta, joka on "muita ahnaampi" - tai aistillisempi. Samalla tekijä paljastaa kaiken suhteettomuuden: vanhan mestarin viimeinen innoittaja Francoise - hyljättyään mielettömän suuren tarjouksen hänelle lahjoitetusta taulusta, tai paremminkin vaihdettuaan sen itse mestariin, kompastuu kadulla ja kuolee. Sama suhteettomuus paljastuu kaikesta: vanhuksen asenteesta muihin, hänen suvereenisuudestaan, muiden ihailusta. Vähäisenä typografisena huomautuksena sanoisin, että teos olisi vaikuttavampi ja selvempi harvempaan ladottuna; se kun joka tapauksessa on luettava sana sanalta ja jatkuvasti edellisille riveille palaten. Lopuksi: mikäli kirjailija on halunnut esittää tämän taiteellisen seurapiirin - mestarin laahuksen tai pyrstön - väliin miltei absurdissa mielettömyydessä satiirin laajemmasta länsimaisesta "taidehienostosta", hän lienee onnistunut.