Tuulesta huolimatta / Kaupunki nousee maisemasta
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
6/1972
Teosarvio
Särkkä, Mattijuhani: Kaupunki nousee maisemasta. Runoja.
Kalemaa, Kalevi: Tuulesta huolimatta. Runoja.
Gummeruksen runosarjan ilahduttavin tuominen on kenties sittenkin halvan käteenmenevän kertakäyttötuntuisen runon saapuminen markkinoille. Kolmen markan nide ei enää ole kovin paljon kalliimpi kuin kioskikirja - kirjastoja ajatellen muuten siisti kansi on hankala monine taitteineen. Käsiini osuneet niteet eivät varsinaisesti mitenkään hätkähdytä, vaikka ovatkin Gummeruksen 100-vuotisjuhlan tuotteita. Kalevi Kalemaa tuntuu kovin hajanaiselta, puhuu ajan vähäisyydestä, olemattomista vaikutusmahdollisuuksista, käyttelee aforismeja, on tasaisesti taitava - sanat ja väsynyt muistiinmerkintä ei jaksa paljon innostaa. Särkkä on tuttu antologiasta. "Tästä kaupungista" (1969), puhuu taas kaupungista, joka kahlitsee, ihmisen mitättömyydestä ja arjesta. Pateettisuus on minusta joskus häiritsevää. Kun Särkkä vaihtaa kaupunkia Turkuun, alkaa runo irrota tehoavammin ironiseksi. Molemmat lukee, tuntee kertakäytön, tunnistaa monet hyvät merkit, tunnistaa myös, että kokoelma vaatii kiinteämpää, yhtenäisempää otetta, enemmän tehokkaita runoja.
Kalemaa, Kalevi: Tuulesta huolimatta. Runoja.
Gummeruksen runosarjan ilahduttavin tuominen on kenties sittenkin halvan käteenmenevän kertakäyttötuntuisen runon saapuminen markkinoille. Kolmen markan nide ei enää ole kovin paljon kalliimpi kuin kioskikirja - kirjastoja ajatellen muuten siisti kansi on hankala monine taitteineen. Käsiini osuneet niteet eivät varsinaisesti mitenkään hätkähdytä, vaikka ovatkin Gummeruksen 100-vuotisjuhlan tuotteita. Kalevi Kalemaa tuntuu kovin hajanaiselta, puhuu ajan vähäisyydestä, olemattomista vaikutusmahdollisuuksista, käyttelee aforismeja, on tasaisesti taitava - sanat ja väsynyt muistiinmerkintä ei jaksa paljon innostaa. Särkkä on tuttu antologiasta. "Tästä kaupungista" (1969), puhuu taas kaupungista, joka kahlitsee, ihmisen mitättömyydestä ja arjesta. Pateettisuus on minusta joskus häiritsevää. Kun Särkkä vaihtaa kaupunkia Turkuun, alkaa runo irrota tehoavammin ironiseksi. Molemmat lukee, tuntee kertakäytön, tunnistaa monet hyvät merkit, tunnistaa myös, että kokoelma vaatii kiinteämpää, yhtenäisempää otetta, enemmän tehokkaita runoja.