Revontulien reunalla

Pentti Harjumaan runojen päähenkilö on tunturi, elollinen olento, johon kirjoittajalla on kaksijakoinen, osin riippuvuudesta johtuva viha-rakkaus -suhde, Tunturille hän purkaa ilonsa ja surunsa, tunturi vetää luokseen mutta on vaiti, ei vastaa kysy-myksiin eikä ota kantaa. Niinpä runoilija käy keskustelua itsensä kanssa, pohtii elämän ja kuoleman, tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kysymyksiä milloin vimmaisena ja herjaten, milloin herkän lyyrisesti. Harjumaan runous on yhtä aikaa itkua ja naurua, toivoa ja epätoivoa. Kattavina teemoina ovat yksinäisyys, kaipaus ja ikävä, vaikka niitä ei aina tunnustaisikaan: "Pärjäilen niin kuin / mies pärjää / hengissä olen / ei muuta." Kokoelman runoissa on paljolti aitoa vilpittömyyttä ja koskettavuutta, Pieneen tilaan on saatu mahtumaan runsaasti tekstiä: aineiston karsimisella olisi turhilta toistoilta voitu välttyä.