Esitettävänä elämä

Silvesterin tapasin ollessani 22-vuotias ja luettuani vastikään uudelleen Helen Gurley Brownin kirjan Seksi ja poikamiestyttö, joka oli ollut minun ja luokkatovereitteni raamattu Wispersin sisäoppilaitoksessa. Sen erityisessä pedagogisessa osassa opetettiin, miten mitättömän näköiset tytöt voivat pyydystää miehen istumalla aivan ääneti ja vangitsemalla miehen katseellaan. Ohjeet olivat erittäin tarkat - ensin oli keskityttävä miehen vasempaan silmään, sitten oikeaan ja sitten piti jo olla mahdollista selviytyä molemmista yhtaikaa, ja sitten oli vain toivottava, että mies lähestyisi ja rupeaisi juttelemaan. Ja kun niin pitkälle oli päästy, oli pidettävä mielessä, ettei miestä saanut keskeyttää vaan piti vain nyökätä välillä ja hymyillä ja mutista hyväksyvästi ja ihailevasti.
Silvester oli yliopiston englannin lehtori ja runsaat kahdeksan vuotta minua vanhempi. Hän oli tunnettu tyylikkäistä tweedtakeistaan ja siitä, että hän kaiken aikaa vaihtoi solmiota, ja koska tiesin että monet tytöt olivat ihastuneet häneen, hänen oli toki oltava oikeanlainen. Tapasimme The English Clubissa, johon suuri joukko suomalaisia ylioppilaita kokoontui kerran viikossa istumaan siveästi, juomaan teetä, kuuntelemaan levyjä ja keskustelemaan keskenään englanniksi. Toisinaan joku englantilaisista tai amerikkalaisista lehtoreista piti esitelmän, heijasti katsottavaksemme kuvia tai yksinkertaisesti vain tuli opiskelijoitten joukkoon yrittääkseen osoittaa, että opettajatkin olivat ihmisiä. Hiukan nostalgisesti kerrottiin, että ennen vanhaan oli ollut tapana tanssiakin, mutta minun aikanani siellä oli niin ylivoimainen naisenemmistö, ettei mistään sellaisesta olisi voinut uneksiakaan. Oli siis varsinainen saavutus, jos pystyi tekemään siellä valloituksen, ja sitä paitsi Silvester muistutti mielestäni hiukan isääni. En tosin ollut ehtinyt pitemmälle kuin oikeaan silmään, kun hän tuli luokseni ja kysyi pidinkö musiikista, ja minä nyökkäsin ihailevasti mutta valheellisesti ja sanoin pitäväni. Sitten hän saattoi minut kotiin ja piti minua viimeisen katuosuuden kädestä, ja ulko-ovella luulin että hän suutelisi, mutta sen sijaan hän kysyikin, saisiko hän soittaa.