Lievonen, Aarne E. T.

Kirjailijan muu nimi

Nimimerkki Summeri

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Ammatti

Kansallisuus

Kirjailijan omat sanat

"Olen kirjoittanut liki koko ikäni oikein olan takaa. Leikillisesti sanottuna hakannut kolme kirjoituskonetta ""vainaaksi"". Ja nyt olen vielä opetellut käyttämään tietokonetta. Kirjoitusvuosia on yli kuusi vuosikymmentä. Voihan sellaista sanoa taudiksikin. Sellaista haluan sairastaa ihan vapaaehtoisesti. Se on mukavaa, enimmäkseen.

Kaikki alkoi jo ennen kymmentä elinvuotta. Päätin, että minusta tulee kirjailija, tai ainakin melkein. Sellainen kuin ""Taata"" tai myöhemmin Jack London. Ei tullut, enkä ihan oikein halunnutkaan, vaikka siihen patistelivat henkilökohtaisella neuvonnallaan mm. Erno Pasilinna, Pentti Saarikoski ja Jouko Puhakka ym. Hänkin kehotti minua jatkamaan kirjailijaksi. Mutta ei. Kiinnostukseni suuntautui enemmän ihan vapaaseen kirjoittamiseen. Sellainen jatkuu edelleen.

Olenkohan nyt sitten kirjailija? Kysymysmerkki on hyvin usein paikallaan."
Kirjoita, ja anna toisten lukea!

Elämäkertatietoa

Kansakoulu, Pohjois-Karjalan keskusammattikoulu, autonasentaja.
Joensuun kaupunginteatterin iltanäyttelijänä.

Asuinpaikka Pyhäselkä 1960-luvulta lähtien. Naimisissa.

Palkintosijoituksia Nuoren voiman liiton Talvipäiväkilpailuissa 1960-luvulla

Tunnustuksia ja palkintoja Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Posti- ja televäen henkilökunnan valtakunnallisissa kirjoituskilpailuissa.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstejä eri antologioissa 1960-luvulta lähtien. Runoja, novelleja, pakinoita ja artikkeleita eri sanoma- ja aikakauslehdissä.

Mukana kokoomateoksissa:

Latvavesiltä : Ukrin vuosikymmen 1956-1966. 1966.
Kirjasto muutti elämäni : kirjasto mukana elämässä. 2000.
Jotta köyhyys kiljahtaisi : suomalaisen veikkaajan kuusi vuosikymmentä. 2001.
Isää etsimässä. 2002.
Joensuun paikat. 2005.
Reservin aliupseerina Suomessa : muistitietoa itsenäisyyden ajalta. 2005.

Tekstinäyte

Talvi meni sen suuremmitta tapahtumitta. Kesällä isä sitten otti ja käänsi pöydät ja tuolit ylösalaisin ja tekstasi niiden alapintaan tervapensselillä nimensä ja osoitteeksi Alavus as.

Oli jälleen evakkoon lähtö ja mukaan otettavat tavarat kannettiin pihamaalle odottamaan noutajaansa. Seisoskelimme ja kävelimme pihamaalla hyvin alakuloisina päät painuksissa välillä ympäristöä vilkaisten. Minäkin ymmärsin etten ehkä koskaan näe enää näitä lapsuudenmaisemia. Asian teki vielä vaikeammaksi se, ettei minulle niin rakasta Muru-kissaa saatu ottaa mukaan. Murukin ilmeisesti aavisti sen ja kävi naukaisten puskemassa jokaista vuoronsa perään pohkeeseen ja lähti sitten kävelemään rauhallisesti häntä pystyssä kohti metsätöyrästä vilkaisematta kertaakaan taakseen. Samalla kun se katosi, saapui kuorma-auto pihaan. Tavarat ja ihmiset kyytiin ja menoksi Koirinojan rautatieasemalle, jossa tavarat lastattiin avonaisiin vaunuihin ja ihmiset härkävaunuihin. Vielä ennen junan lähtöä tuli ilmahälytys ja niin pinkaistiin lähellä olevan kangasmetsän suojaan. Kuului hirveätä meteliä ja rätinää, vaikka äiti suojasi korvani vaatteilla ja käsillään itseään vastan.

Tilanteen mentyä ohi nousimme härkävaunuihin ja niin aloitimme pitkän ja vaiherikkaan junamatkan kohti Alavuden asemaa, jossa meillä oli vastaanottajat ja siirryimme suureen maalaistaloon Lapuanjoen varteen.

[Kuin hiekanmurunen rattaissa... Omakustanne 2002, s. 22-23]