Tuulen tavoittelua

Amina vietti paljon aikaa Hopeavuoren kirjastossa. Mahtava kokoelma tunnetun maailman merkittävimpiä teoksia oli siellä huolellisina jäljennöksinä. Hopeavuorella oli kauan ollut hyvä valikoima kirjallisuutta, mutta Sarto oli nuoresta asti kartuttanut sitä melkein intohimoisesti. Amina oli kuullut muutaman epäpuhtaan palvelijan kuiskuttelevan ivallisesti, että Sartolla kyllä oli tunteita, mutta vain kirjoja kohtaan.
Amina pyrki lukemaan kaiken, mikä selvitti puhtaiden ajattelutapaa. Hän halusi tietää, mitä puhtaat oikein olivat. Kirjallisuutta oli paljon, ja myös selittäjiä riitti. Sarto itsekin keskusteli mielellään Aminan kanssa ja innostui joskus vakavaan perusperiaatteiden esittelyyn. Asioiden syvällinen pohtiminen tuntui olevan melkein puhtaiden intohimo; he eivät tyytyneet näennäisyyksiin, vaan yrittivät ymmärtää ihmisen todellisen olemuksen ja elämän tarkoituksen. Sen pohjalta Sartokin oli rakentanut toimintatapansa ja hallintomallinsa.
Kirjastossa oli myös kertomuksia, joista Amina toisinaan viehättyi. Sarton mielestä Aminan ei olisi pitänyt lukea niitä, ei ainakaan eläytyen, vaan hänen olisi pitänyt säilyttää tekstiin etäisyys. Kertomuksilla vaikutettiin tunteisiin; ne olivat tietämätöntä kansaa ja lapsekkaita yksilöitä varten.
- Epäpuhtaat tunteet sumentavat järkeä ja aiheuttavat virheellisiä päätelmiä, Sarto selitti eräänä varhaisena aamuna. Hän ei ollut vielä aloittanut hallitsijan vastaanottoa, vaan oli istunut kirjastossa lukemassa, kun Amina tuli sinne.
- Mutta ovatko ihmisen aistitkaan luotettavia, tai edes hänen järkensä? Amina kysyi.
- Aistit ovat tietysti rajallisia, mutta tunteista puhdistunut järki on luotettava, Sarto vakuutti. - Tärkeintä on vapautua toiveista ja peloista. Silloin pystyy päättelemään selkeästi.
Mutta ehkä järki ei parhaimmillaankaan riitä, Amina sanoi.