Palo

Norjalaisen Tarjei Vesaasin teokset muuttuvat kirja kirjalta unenomaisemmiksi ja viitteellisemmiksi ulkoisen tapahtumisen suhteen. Mies Jon on vieraalla paikkakunnalla oudon puhelinsoiton pakottamana lähtenyt liikkeelle vailla todellista päämäärää. Hän kohtaa joukon merkillisiä ihmisiä, jotka johdattavat hänet kokemaan inhimillisen kärsimyksen, sietokyvyn rajat, ahdistuksen, pakonomaisen poltteen ja luopumisen tuskan ja väistämättömyyden. Vain tuokioiksi Jon saavuttaa levon, hyvän ihmisen pyyteettömän kädenannin, tytön silmissä asuvan ilon ja inhimillisen pyrkimyksen auttaa, kunnes unen virran imu riistää hänet jälleen aavemaisen valjuun, mutta terävästi piirtyvään maisemaan. Sävy on kuunteleva ja outoja näkevä ja niin tehokas, että lukijakin kokee lumouksen, vaikka ei kenties tavoitakaan kirjailijan lopullista sanomaa. Käsittääkseni tästä kirjasta joko pitää hyvin paljon tai tuskin lainkaan.