Heikkilä, Olavi

Heillä olisi ollut kaupunkiin menoon toinenkin mahdollisuus. Monet tekivät kesällä matkan niin, että kävelivät ensin Kovelahteen, siitä ajettiin laivalla Siuroon, tosin Hämeenkyrössä oli Kyröskosken ja Pappilanjoen kohta käveltävä, ja sieltä edelleen yli Pyhäjärven laivalla Tampereelle. Nyt kuitenkin kuljettiin hevospelillä ja Taavetti muisteli ensimmäistä kaupunkimatkaansa Sofialle:
- Olin silloin viä kloppipoika ku isän kans kävin ensimmäisen kerran kaupungis. Mentiin myymään torille voita ja palavia, että saatiin vähä rahaa. Se oli heti silloin niitten kovien näläkävuasien jäläkeen, mutta meille oli saatu kumminki jo omat hoijakkarattaat, jois oli jousekki. Isä ne kärryt vissiin oli itte teheny, ku kaupungis ruvettiin useimmin käymään.
- Mentiin josaki Hämeenkyrön paikkeilla ja tiäs oli semmonen huano kohta, oli syviä raitiomia ja kuappia. Pitelin toisella kärellä rapasuajasta kii, ku kärryt heilu sivuttain. Sitte sattu niin syvä kuappa, että pyärä otti kii rapasuajaan ja mun käteni oli siä välis.
Sofia painoi kädet poskilleen ja kauhisteli:
- Älä hyvä ihiminen semmosia toimita, mutta kuinka siittä sitte selevisit?
- Siinä oli tiän varres piäni asumus ja isä käänsi hevosen sinne pihaan. Emäntä niitä sormia koitti puhuristaa, pani lampaantalia niihin rikkiömiin ja kääri tukon päälle. Kyllä minä siinä poruaki väänsin, ku se käsi oli kamalan kipee alakuun, mutta siittä rasvasta ja tukosta se vähä helepotti. Isä leikkas sille emännälle palakaks siivun sitä palavia. Kyllä se käsi jomotteli koko reisun aijan ja sen jäläkeenki oli kauvan kipee, mutta parani aikaa myäte.
- Koitan pitää varani, enkä pane kättäni rapasuajalle. Jos kovin heiluttaa, niin otan tukee istumesta ja hairaan kii sun takistas.


(Vuosi metsänvartijan torpassa 1999)