Sotilaat

Näyttämöillä suurta mielenkiintoa herättänyttä teosta voitaisiin nimittää poliittisen sodanjohdon analyysiksi, sen anatomiaksi. Tekijä erittelee terävästi ja usein perin juurin paljastavasti niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat vastuunalaisen kansanjohtajan ratkaisuihin sotatilan vallitessa. Samalla hän luo päähenkilönsä, Churchillin, persoonan: realistisen, voimakastahtoisen, itsekkään, lapsenomaisen herkän, ristiriitaisen. Teoksen lyhentäminen ja karsiminen on antanut sille näyttämöllä tiiviyttä, mutta kaikkine esipuheineen ja ohjaajan selvittelyineen kirja on raskaslukuinen. Se on kuin kansio, josta asiakirjat pursuavat, mielenkiintoinen, mutta työtä vaativa. Esitiedot II maailmansotaan johtaneista ja sen aikaisista suurtapahtumista ovat tarpeen, jotta teksti avautuisi. Paitsi että kirja liittymällä lähihistoriaan omaa mielenkiintoa, sen arvo lienee lähinnä älykkäässä vallankäytön ja ihmisen erittelyssä. Sodanvastaisuus ei ole teoksessa tendenssimäistä, se on joka lauseessa, se syntyy lukijan reaktioina. Kirja on elävintä dramatiikkaa myös tekijän ja suomentajan sanataidon osalta.