Pieni kukkanen vain

Hyvin nuoren parin avioliitto on aluksi herttaista kotileikkiä, mutta lapsen syntymä muuttaa tilanteen. Nuori vaimo kypsyy äidin rooliin, mutta mies ei vielä ole valmis isyyteen. Ensin tulee mustasukkaisuutta, sitten puhutaan jo nyrkeillä. Vaimo piilottelee mustelmiaan ja yrittää pitää perhettä koossa. Hän hakee apua perheneuvonnasta mutta heikoin tuloksin, vihjataan jopa, että miehen alkoholinkäyttö ja väkivaltaisuus voi olla itse asiassa vaimon syytä. Vaimo yrittää kestää, vaikka miehen väkivalta koko ajan lisääntyy ja kohdistuu toisinaan lapseenkin. Sitten mies kuolee äkillisesti. Kirja kertoo rinnan avioliiton vuosista ja ajasta muutama kuukausi miehen kuoleman jälkeen. Vaimo selvittelee mielessään tapahtunutta ja yrittää rakentaa lapselleen ja itselleen uutta elämää. Perheväkivalta on kirjan aiheena vaikea: pitäisikö se esittää tasapuolisesti? Lipponen kertoo tapahtumat yksipuolisesti naisen kannalta ja mielestäni näin on hyvä. Harva tuossa tilanteessa oleva nainen jaksanee pohtia perimmäisiä syitä miehen väkivaltaisuuteen. Pohdittava nekin tietysti olisi ja siinä mielessä Lipposen kirja on hyvä keskustelun avaus.