Planetaario

Romaanin nimi viittaa kojeeseen, joka puolipyöreän tilan keskelle asetettuna projisoi sen kattoon tähtitaivaan tapahtumia ja taivaankappaleiden suhteita toisiinsa. Samaan tapaan keskeltä käsin romaani tarkkailee erilaisten perhesiteitten vuoksi lähekkäin olevien ihmisten keskinäisiä suhteita, jäsentymättömiä tunteita ja mielialoja, jotka vuoroin lähentävät vuoroin loitontavat heitä. Ulkoinen tapahtuminen on vähäistä. Nuori, pikkuporvarillisista piireistä lähtöisin oleva aviopari elää kummankin perheen henkisen ristivaikutuksen keskellä, jolloin anopin, apen ja tädin mielipiteillä on jokahetkinen heijastustuntuma nuorten keskinäisiin väleihin ja toisaalta taas heistä ulospäin. Aviomies haluaisi kiihkeästi irtautua porvarillisesta miljööstään ja liittyä taiteilijapiireihin, mistä käsin ihailtu kirjallinen ystävätär tuo oman ja edellisistä täysin poikkeavan vaikutuksensa. Romaanissa ei ikään kuin mitään anneta valmiina, ja se pakottaa lukijan aktiiviseksi, mikäli hän aikoo 'selviytyä'. Viileän älyllistä ja melko lohdutonta ihmissuhteitten erittelyä, ajattelua vaativaa ja vaikeasti ratkaistavaa romaanitaidetta, joka tuntuu irtoavan tekijän ehdottomasta sisäisestä aitoudesta käsin ja herättää siksi ihailua.