Marjamaat

Jevtušenkon ensimmäisen romaanin ensimmäinen kiehtova kuva on kuva avaruuslentäjästä, kun hän on kilometreissä laskien kaukana kansastaan ja kun hän sitten siinä ajattelee maataan ja sen historiaa, Puškinia, Karamazovin veljeksiä ja Gabriel Garcia Márquezia. Pääasiassa Siperiassa tapahtuvan väljän kirjan lukija toteaa haikeana, että enempää meillä kuin muuallakaan Länsi-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa ei liitetä yksinkertaista elämää ja moderneja pohdiskeluja niin luontevasti ja niin runollisesti yhteen kuin nyt Jevtušenkon romaanissa ja usein muutenkin neuvostokirjallisuudessa. Muualta tulleiden geologien, jonkun lääkärin, virkamiehen ja paikallisen siperialaisväen toimet, ajatukset ja kokemukset liittyvät kudelmaksi, jossa näkyy paljon luontoa ja nykyihmisen suuria yhteisiä kysymyksiä. Tämä on eettistä pohdiskelua, johon ottavat osaa kaikki ja joka on neuvostokulttuurin voimakasta ydintä. Siperian luonto, historia, romantiikkakin ovat nähtävästi olleet kirjailijalle tärkeitä, kun hän loi Marjamaita seitsemän vuotta. Yksinkertaiset ja vaikeat hyvän ja pahan ongelmat ovat nekin siellä kuvattavissa pelkistettyinä. Mutta Jevtušenko ei eristä niitä hälisevän maailman menosta.