Nukketalo 1-2

Mutta emmehän me koskaan näe alkua. Me tulemme mukaan kesken kaiken, kun valot ovat himmenneet ja yritämme saada selville mitä tarinassa on tapahtunut siihen mennessä. Kysymme vierustoverilta kuiskaten: 'Kuka tuo on? Entä tuo? Ovatko he tavanneet toisensa aikaisemmin?'

Pääsemmen mukaan.

Kuvitelkaamme tässä tapauksessa vierustoveriksemme pitkä hahmo, jolla on yllään vanha munkinkaapu ja kasvot hupun kätköissä. Hänestä uhoaa iän ja pölyn tuoksu, joka ei kuitenkaan ole epämiellyttävä ja kädessään hänellä on kirja. Kun hän avaa kirjan (se on tietysti nahkakantinen ja joka sana kirjoitettu huolellisesti käsin) kuulemme metallin kalahduksen ja huomaamme että kirja on kiinnnitetty ketjukka hänen ranteeseensa.
Ei se mitään. olemme nähneet merkillisempiäkin juttuja unissamme ja tarut ja tarinat ovat vain paikoilleen jähmettyneitä unia, toisiinsa kytkeytyneitä kuvia, joissa on olevinaan jonkilainen rakenne. Niihin ei pidä luottaa, niin kuin ei pidä luottaa ihmisiin, jotka ovat luoneet ne.
Näemmekö me unta?
Voi olla.

Kaapuun pukeutunut mies puhuu. Hänen äänensä on kuin pergamenttien rapinaa yöllä kirjastossa, kun ihmiset ovat menneet kotiin ja kirjat alkavat lukea toisiaan. Höristämme korviamme kuullaksemme mitä tarinassa on tapahtunut tähän mennessä..."

Neil Gaiman
Nukketalo 2 jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi. Rose Walker etsii yhä veljeään, Sandman hallitsee unimaailmaa ja Murokokouksen omalaatuiset osallistujat puivat ongelmiaan.