1970-luvulla kylvettiin Lapin metsiin kauheat määrät vesakkomyrkkyjä - tehokkuuden ja kehityksen nimissä - eikä haluttu kuunnella eriäviä mielipiteitä saati ottaa niitä huomioon. Kun oli turha taistella tuulimyllyjä vastaan, piti järjettömyyttä vastustaa ainakin pöytälaatikkoon kirjoitetuissa runoissa. Runoni ovat 1) mietelmiä koetusta ja eletystä elämästä; rakkaudesta, surusta, 2) luonnon väärinkäytöstä kertakäyttö- ja kulutushysteriassa, 3) luontomatkoja pois vääristyneitten arvojen ajasta ja näytelmätehokkuudesta.
