Kaukametsä (toisinto)

Vuoren kiireheltä lapsi riensi,
äitin luoksi riensi hän,
lausui katsahtaen ilosilmin:
nähnyt olen taivaan maan!

"Mitä haastelet, mun pienoiseni,
mitä maasta kaukasest?
Missä näit sä autuaitten mailman?
Sano, kulta-sauvani."

Kotopellon kalliolla seisoin,
koillisehen katselin,
siellä näin mä sinertävän nummen,
ihanaisen hongiston.

Kohos kunnas ylös hongistosta,
paistoi päivä kunnahal
ja sen kultakukkulalle juoksi
kultasannotettu tie.

Tämän näin ja poveani poltti
kyynel juoksi poskellein,
enkä ymmärtänyt miksi itkin -
mutta näinhän taivahan.

"Ei, mun lapsein! tuolla ylhäällä,
onpi pyhäin kaupunki
kaunis, kirkas, kultahohtavainen,
sillä istuin Jumalan."

Ei! vaan tuolla, missä ilman rannal
Kauka-metsä haamottaa,
siellä onpi koto miekkoisten,
siellä pyhäin-miesten maa.