Kolhoosi

Jalo Heikkisen esikoisenaan tarjoama kertomus siitä, mitä Suomen sakeilla korpimailla tapahtuu sinänsä järkevälle yhteistyösuunnitelmalle, on laadultaan tervetullutta proosaa. Se on laveaa yhteiskunnallista pilaa, mikä pohjautuu mukana olevien ihmisten luonteisiin ja missä on paljon väriä. Heikkinen on koonnut kirjavan katraan isäntiä ja emäntiä, poikia ja tyttäriä, jotka äkkiä joutuvat sovittautumaan niihin aatteisiin, mitä kyllä oli puolueosastossa vuosikausia jahkailtu, mutta jotka olivat sittenkin edustaneet toista maailmaa. Varjopuolena Kolhoosissa on se, että idea syttyy, kehittyy ja sammuu sattumanvaraisesti. Kirja on näin ollen romaaniksi hontelo ja yhteiskunnalliseksi tutkimukseksi tietysti pinnallinen - toivottavasti kukaan lukija ei ota pilaa kovin tosissaan. Sukupuolisuutta tihkuva, korotetusti rehvasteleva ensimmäinen luku on oikeastaan kuin toisesta kirjasta.