Yötäpäivää
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
2/1973
Teosarvio
Tikkanen, Märta: Yötäpäivää.
Lahjakas ja kantaa ottava Märta Tikkanen on tässä kaksoisromaanissaan laatinut haastavan puheenvuoron akateemisen koulutuksen saaneen nykynaisen avioliiton ja äitiyden lukemista. Ensi osan liki hengästynyt vetoomus vaimon ja äidin oikeudesta omaan ihmisenä oloon aviomiehen ja lasten rakastavienkin käsien kuristuksessa muuttuu toisessa osassa tietyistä perhevelvoitteista jo luonnostaan irronneen naisen yhä raisummiksi hankkeiksi todistaa itselleen ja muille kelpoisuutensa yhteiskunnan monipuolisena aktiivijäsenenä, varteenotettavana ihmisenä ja naisena. Romaanin osien väliaikana ei nykynaisen tehtävänjaon tai tavoitteiden suhteen ole tekijän kannalta sanottavaa selkiintymistä tapahtunut, pikemminkin kirjan Fredrika toisessa osassa näyttää joutuvan eräänlaiseen liki hysteeriseen liikayrittämisen kurimukseen ja mahdolliseen turhautumisvaiheeseen. Anniltaan tärkeämmältä tuntui siis alkupuolen rivakka ja osin raikkaasti itseironinen käsitteiden tuuletus ja vilpitön dialogialttius nykynaisen aseman kartoituksessa.
Lahjakas ja kantaa ottava Märta Tikkanen on tässä kaksoisromaanissaan laatinut haastavan puheenvuoron akateemisen koulutuksen saaneen nykynaisen avioliiton ja äitiyden lukemista. Ensi osan liki hengästynyt vetoomus vaimon ja äidin oikeudesta omaan ihmisenä oloon aviomiehen ja lasten rakastavienkin käsien kuristuksessa muuttuu toisessa osassa tietyistä perhevelvoitteista jo luonnostaan irronneen naisen yhä raisummiksi hankkeiksi todistaa itselleen ja muille kelpoisuutensa yhteiskunnan monipuolisena aktiivijäsenenä, varteenotettavana ihmisenä ja naisena. Romaanin osien väliaikana ei nykynaisen tehtävänjaon tai tavoitteiden suhteen ole tekijän kannalta sanottavaa selkiintymistä tapahtunut, pikemminkin kirjan Fredrika toisessa osassa näyttää joutuvan eräänlaiseen liki hysteeriseen liikayrittämisen kurimukseen ja mahdolliseen turhautumisvaiheeseen. Anniltaan tärkeämmältä tuntui siis alkupuolen rivakka ja osin raikkaasti itseironinen käsitteiden tuuletus ja vilpitön dialogialttius nykynaisen aseman kartoituksessa.