Lagus, Gabriel

Gabriel suoritti ylioppilastutkinnon 1855 ja ryhtyi opiskelemaan yliopistossa yleistä historiaa, Venäjän ja Suomen historiaa, maantiedettä, tilastotiedettä, käytännöllistä filosofiaa, latinaa ja Rooman kirjallisuutta, kreikkaa ja Kreikan kirjallisuutta, nykyiskansain kirjallisuutta sekä saksan- ja ranskankieltä. Filosofian maisteriksi hän valmistui nopeasti, jo keväällä 1858.

Gabriel Lagus ei kuitenkaan pyrkinyt tutkijan uralle vaan hakeutui työelämään. Hän sai opettajan paikan 1.9.1859 Porvoon yläalkeiskoulusta nimikkeellä historian ja maantieteen kollega. Keväällä 1860 oli lisensiaatintyö valmis, toukokuussa Lagus promovoitiin maisteriksi ja tohtoriksi.

Pian osoittautui, ettei Lagus viihtynyt Porvoossa vaikka häntä arvostettiin pätevänä opettajana ja hän oli Runebergien hyvä ystävä. Hänen äitinsä oli Fredrikan sukulainen. Kirjeistä veljelle ilmenee, että hän kaipasi jotakin, mikä antaisi enemmän ravintoa hänen sielulleen. Tätä ravintoa hän tavoitteli ryhtymällä toimittamaan sanomalehteä. Borgåbladetin koenumero ilmestyi 15.12.1860, ja päätoimittajaksi Lagus ryhtyi seuraavan vuoden alusta. Kirjeessä 10/18.3.1861 hän kirjoittaa veljelleen: ”Hade jag ej min tidning, skulle jag förtvina, ty lifvet här börjar förefalla mig allt ödsligare.” Kesäkuussa 1862 hän otti vuoden virkavapaata ja lähti veljensä Robertin kanssa terveysmatkalle Saksaan ja Ranskaan. Toimittajan työstä Borgåbladetissa Lagus erosi vuodenvaihteessa 1863-64 saadakseen aikaa kirjallisuuden tuottamiseen ja tutkimiseen. Koko vuoden 1865 häntä vaivasi masennus ja kriisi. Hän suunnitteli tuntiopettajan tai dosentin paikan hakua Helsingistä ja ryhtyi jatkamaan kreikan kielen opiskelua.

Marraskuussa 1866 hän sai tietää, että Viipurissa tulee avoimeksi kreikan kielen lehtoraatti ja päätti tavoitella tätä. Hän saikin jo 30.4.1867 väliaikaisen lehtorinpaikan ylemmän alkeiskoulun lukiossa, 17.10.1868 virka vakinaistettiin. Lagus koki samaan aikaan toisenkin elämänmuutoksen, 8.10.1867 hän avioitui Ida Maria Tamelanderin kanssa. Lagus viihtyi hyvin Viipurissa kunnes 1890 Ida Maria kuoli. Laguksen lapsuudesta saakka heikko terveys huononi vaimon kuoleman seurauksena. Hän jäi eläkkeelle 1891 ja muutti Helsinkiin.
Loppuelämänsä Lagus sai kuitenkin elää onnellisena, sillä hän löysi uuden elämänkumppanin, Eva Wilhelmina Stråhlmanin, jonka kanssa avioitui 1892.

Gabriel Lagus kuoli 18.6.1896 Hyvinkäällä, ja hänet haudattiin Viipurin uudelle kirkkomaalle.

Runoilija

Lagusin ensimmäisen runon valitsi Zacharias Topelius ja julkaisi sen 20.12.1854 lehdessään Helsingfors Tidningar runoilijan ollessa 17-vuotias. Syksyllä 1856 ilmestyi runokokoelma Smärre dikter. Vaikka Lagusin runoissa on havaittavissa runebergilaisia vaikutteita, säilyttää hän omintakeisen tyylinsä, mihin itse Runebergkin häntä kehoitti. Olaf Homénin mukaan kävi kuitenkin selväksi, ettei lyriikka ole Lagusin ominta alaa. Lagus itsekin myönsi tämän. Hän uskoi draamalliseen hahmotuskykyynsä ja piti itseään realistina. Eeppinen runous olikin Lagusin eniten arvostama runouden laji. Hänen isänmaalliset juhlarunonsa ja juhlarunot henkilöille olivat hyvin suosittuja. Lagus loi myös teatterissa esitettäviä eeppisiä runoteoksia, joista merkittävin on Klubbhöfdingen, jonka kirjoittamisen hän oli aloittanut jo vuosien 1861-1862 vaihteessa, ja teos valmistui lopulliseen muotoonsa 1869. Teatterissa se esitettiin 1870. Lagusin ajan kansallisromanttinen näkökanta toi Nuijasodan runsaasti käytetyksi aiheeksi suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta Lagus käsittelee Nuijasotaa yhteiskunnallisena ongelmana, ja käyttää siinä usein arkikieltä. Lagus ilmaisi tuntojaan myös balladin ja romanssin muodossa, jossa hänen dramaattinen luonteensa löysi ilmaisuvoimansa. Syksyllä 1864 valmistui pitkähkö romanssi Riddar Unos söner, josta Lagus sai Ruotsin Akatemian toisen palkinnon. Olaf Homénin mukaan Lagus oli löytänyt Runebergin ”Suomen kansasta” ne moraaliset arvot, joista hän on luonut teoksensa sanoman.

1876 Lagus valittiin jäseneksi ruotsinkieliseen virsikirjan uudistamista varten asetettuun komiteaan, missä toimessa hän työskenteli ahkerasti.

Tietokirjailija

Lagus oli pitänyt luentotilaisuuksia suomenruotsalaisen kirjallisuuden historiasta. Näiden pohjalta hän ryhtyi laatimaan teosta Den finsksvenska litteraturens utveckling (2 osaa). Teos ilmestyi painettuna pian hänen Viipuriin muuttonsa jälkeen, ja sai hyvän vastaanoton. Yleisesti Lagusia kiitettiin siitä, että hän on aiheen käsittelyssä pyrkinyt näkemään erityisesti sen suomalaiset piirteet.

Viipurissa Lagusia arvostettiin siinä määrin, että hänelle annettiin tehtäväksi Viipurin kaupungin historian kirjoittaminen, sillä kaupungin 600-vuotisjuhla oli odotettavissa. C. G. Estlander kertoo, että Lagus sai kerättyä runsaasti materiaalia. Tämä teki kuitenkin hankalaksi historian koostamisen. Vain kaksi osaa siitä ehti valmiiksi (1893 ja 1895).

Toimittaja ja kriitikko

Lagus toimi kolmen sanomalehden toimittajana. Porvoossa hän oli mukana Borgåbladetin toimittamisen aloituksessa vuosina 1860-1863. Viipuriin muutettuaan hän sai jälleen voimia ryhtyä toimitustyöhön Viborgs Tidningissä 1868. Uuden sanomalehden, Östra Finlandin, hän perusti 1875 ja toimitti sitä vuoteen 1884 saakka. Jac Ahrenberg kuvaa Lagusia loistavaksi kirjoittajaksi. Östra Finlandista tuli yksi arvostetuimmista ja laajalevikkisimmistä suomenruotsalaisista sanomalehdistä. Lehtimiehenä Lagusia leimasivat asiantuntemus, rauhallisuus ja puolueettomuus. Hän oli vapaamielisten yhteiskunnallisten aatteiden kannattaja ja antoi tukensa suomalaiskansallisille pyrinnöille.

Kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana hän oli Suomessa uranuurtaja. Hän osoitti silloisissa oloissa verraten harvinaista Ranskan kirjallisuuden ja teatterin tuntemusta. Lagusin arvostelutoiminta merkitsi uudenaikaisen kritiikin valtaanpääsyä meillä 1870- ja 1880-luvuilla.

Persona grata

Aikalaiset näyttävät olleen yksimielisiä siitä, että Gabriel Lagus oli harvinaisen laajakatseinen, hyväntahtoinen ja epäitsekäs ihminen. Hän ei kasvattanut vain oppilaitaan, hän kasvatti myös itseään. Lagus oli uudistusten kannattaja, erityisesti filantrooppisissa ja humanitaarisissa asioissa. Hän jopa kritisoi kirkkoa ja esitti, että kirkon ja uskovaisten kannattaa ottaa huomioon uudet, ajassa vaikuttavat ajatukset. Hänen vapaamielisyyttään hillitsivät vain historian ja perinteiden kunnioitus. Hänellä oli erityinen taju historiallisesta jatkumosta ja kulttuurihistoriallisesta traditiosta. ”Suomen kansan” hän asetti kaiken edelle. Hänellä oli samantyyppinen romanttinen historiankäsitys kuin Z. Topeliuksella. Kansallinen tietoisuus ilmenee kansanrunoudessa.

Vaikka Lagusilla näyttää olevan taipumusta vastustaa auktoriteetteja (esim. kirkko, koululaitos) suhtautui hän ihailevasti keisariin/suuriruhtinaaseen, jota hän piti suomalaisen yhteiskunnan suojelijana. Opettajana Lagus oli arvostettu sekä oppilaiden että muiden opettajien keskuudessa. Häntä kiitettiin humaanista ja ystävällisestä käytöksestään, huumorintajustaan ja viisaudestaan. Humoristinen elämänasenne ilmenee myös hänen yksityiskirjeistään. Lehtiensä palstoilla hän kävi mielellään debatteja ja puolusti kantaansa myös ironian avulla. Jac Ahrenberg paljastaa muistokirjoituksessaan erään Laguksen viehättävän heikkouden. Hän oli herkkusuu, hieno ruoka ja lasi hyvää viiniä antoivat hänelle elinvoimaa. Ahrenberg myös toteaa osuvasti, että Lagus ei milloinkaan spesialisoitunut eikä siksi päässyt suurten, johtavien henkien joukkoon.


Teksti: Eija Kareno

Lähteet:

[Ahrenberg, Jac], Wilhelm Gabriel Lagus : (några personliga minnen och intryck). – Nya Pressen 20.6.1896 No 165.
Estlander, C. G., Wilhelm Gabriel Lagus. – Finsk Tidskrift 41/1896. – S. 95-98. Gabriel Lagus. – Östra Nyland 19.6.1896 No 140.
Heikinheimo, Ilmari, Suomen elämäkerrasto. – 1955. - S. 433-434.
Homén, Olaf, Gabriel Lagus : en minnesteckning I. – 1919.
Homén, Olaf, Lagus, Wilhelm Gabriel. – Kansallinen elämäkerrasto III. – 1930. –S.349-351.
Mäkelä-Alitalo, Anneli, Borgå stads historia III,1 : 1809-1878. – 2000. – S. 296-297.
Wilhelm Gabriel Lagus. – Päivälehti 19.6.1896 No 140.