Isä, mitä tapahtui?

Kokenut lehtimies Juha Numminen ja Raimo Karhilan nimellä kaksi taitavaa joskin kylmänpuoleista jännäriä julkaissut Eero J. Tikka ovat ulkomaisten esikuvien mukaan yhdistäneet voimansa ja kirjoittaneet katastrofiromaanin, joka pyrkii vakuuttamaan lukijan faktapitoisella otteellaan ja tapahtumien mahdollisimman suurella uskottavuudentunnulla. Pitkälle he siinä ainakin minunkaltaiseni maallikon suhteen onnistuvatkin: romaania lukiessani en ollenkaan epäile, etteikö mielenterveydeltään järkkynyt huipputiedemies hyvinkin voisi saada kokonaista atomivoimalaa täydelliseen valvontaansa ja käyttää kaappaustaan kiristyskeinona. Kerronnaltaan kirja on hiukan epätasainen: asiallisen ja yleissävyltään lähinnä viileän ironisen tekstin lomaan on jäänyt pateettisia, läähättäviä jaksoja. Yhteen menoon tämän tukevan luntan kuitenkin luin, ja muutamista vastaväitteistäni huolimatta - niitä aiheuttivat mm. eräät Matti Yrjänä Joensuun kirjojen tahattomalta parodialta tuntuvat poliisin työtä käsittelevät pohdinnat ja muodinmukainen poliitikkojen halveksinta - pidän sitä lajinsa yllättävän hyvänä suomalaisena edustajana.