Ihminen maan päällä

Karlénin runoista suurin osa on kirjoitettu yksitoistavuotiaana. Tai 'runoista', oikeastaan kirja on mietelause- ja aforismikokoelma, joskin piristävä sellainen; runoa ei näissä proosaisissa palasissa ole, ellei käännös ole pieniä mutta tärkeitä vivahteita tuhonnut. En tarkoita sitä, että runot proosalauseensa vuoksi eivät runoa olisi. Mikä tahansa proosa voi äkkiä tulla lyriikaksi, mutta näistä vain puuttuu kaikki se mikä tekee runon runoksi: ja uskokoon ken haluaa. lyriikan määritteleminen ja väitteen todisteleminen ei tilanpuutteen vuoksi tässä ole mahdollista. Oli miten oli, Karlénin lahjakkuus ei siis mielestäni ole kirjallista, niin selvästi lahjakas kuin tyttö onkin. Hieman ihmettelee kokoelman kääntämistä, tämän tasoista tekstiä on sentään meillä syntynyt nuoremmiltakin. Toisaalta kokoelma on kyllä sympaattinen, sen lukee, ja jos joku lukiessa vakuuttuu esimerkiksi siitä että rakkaus on ainoa mikä ihmisiä tässä maailmassa hengissä pitää ja suvaitsevaisuus se ominaisuus, jonka avulla voidaan yleensä mihinkään päämääriin päästä, niin hyvä, Kirjan julkaisemiseen on mielestäni silloin ollut jo selvä ja painava syy.