Lastenhuone

Nuoripari saa ensimmäisen lapsensa ja isä on mukana synnytyksessä. Ensimmäiset viikot ovat jännitystä täynnä, sitten isä lähtee parin viikon kiertueelle, kitaristi kun on. Äiti jää hermoilemaan lapsensa kanssa ja rauhoittuu vasta, kun asuntoon majoittuu miehen entinen kämppäkaveri, oranssitukka, rengaskorva, niittitakki. joka ottaa vauvan hoidon huolekseen ja siivoaa saman tien huoneistosta kaiken ylimääräisen kehitysmaa-apua varten. Sinänsä erittäin piristävä henkilö. Varsinaisen juonen peittää sitten naisen menneisyys. Kirja alkaa äitipainajaisella, käärmeillä ja madoilla, jotka syövät naisen istukkaa. Koko vaiherikkaan ja perusteellisesti kuvatun synnytyksen ajan äiti ja isoäiti kiertävät naisen mielessä tehtyine ja tekemättömine töineen - asia, johon en usko lainkaan. Synnytys on kyllä jotakin muuta kuin lapsuudenaikaisten patoutumien pohtimista ja lähes mielipuolista äitisuhteen vatkaamista. Samaa rataa mennään loppuun asti. Isäkin vilahtaa jossain, tahtonsa menettänyt tassukka. - Kirjailijalla on sana hallussaan, taito pitää langat käsissään, kyky nähdä ja kuvata huumoria vaikeissakin tilanteissa. Synnytyksen yksityiskohdilla mässäily on kuitenkin minusta järjetöntä. Ja itse perusrakenne on epäuskottava, pikemminkin mainosarvoa tavoitteleva kuin todellisesta luomistarpeesta syntynyt.