Valve, Kaarlo Väinö

Samassa alkoi seinän takaa, linnan sisähuoneista kuulua askelten kopinaa, ikään kuin siellä olisi liikkunut hyvin monia henkilöitä; myös kuului huokauksia ja kuisketta.

Pelkuri aliupseeri alkoi uikuttaa. Kysyin, mikä hänen on, ja hän änkytti, että hän tunsi kylmien käsien koskettavan kasvoihinsa. Me toiset emme huomanneet mitään.

Taas kuului salvan rapinaa, ja huoneeseen tuli sen oven läpi, jonka ääressä seisoin, 30-40 puolen metrin pituista, sytytettyä kynttilää. Ne seisoivat pystyssä ilmassa, ikäänkuin niitä olisi kannettu käsillä, ja liikkuivat hitaasti eteenpäin. Mitään kantajia ei näkynyt; kuului vain läheisten askelien ääntä ja hengitystä. Kynttilät poistuivat toisen oven kautta, sen, jonka ääressä pelkuri alipupseeri seisoi miltei kokoonlyyhistyneenä, ja monet kynttilät kulkivat suoraan miesparan läpi. Ne hävisivät oven taakse, ja askelten kopina heikkeni, hävitäkseen kuulumattomiin. Ulkona vain kohisi tuuli kuten ennenkin, ja kuu paistoi sisään.

(Kuunfilmaaja ja muita kertomuksia)