Vapaassa maassa
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
2/1974
Teosarvio
Naipaul, V. S.: Vapaassa maassa.
Intialaissyntyinen, viimeiset parikymmentä vuotta Englannissa asunut Naipaul on julkaissut yksitoista teosta ja saanut v. 1971 tästä novellikokoelmasta Englannin merkittävimmän kaunokirjallisuuspalkinnon. On sanottu että hänen koko tuotantonsa perusteemana on siirtolaisuus. Niin on tässäkin kirjassa: juurettomuus, yksinäisyys, vapaus ja näennäisvapaus, riippuvuus ja näennäisriippuvuus. Intialainen Amerikassa, afrikkalainen Euroopassa, eurooppalainen Afrikassa; palvelijan suhde isäntään, veljen veljeen, eurooppalaisen suhde afrikkalaiseen ja kääntäen 'vapaassa' maassa. Naipaul näkee tuskallisen selvästi, illuusiottomasti, mutta hän ei ole julma, ei halua rangaista lukijaa kyynisyydellä tai inhorealismilla; hän pitää ihmisestä, siksi hänestä on pakko pitää. Ilman halpaa psykologiointia hän taas kerran paljastaa miten usein se joka alistaa itsensä pyrkimään tiettyyn tavoitteeseen on "samalla heittänyt elämänsä pois"; miten vaikeata on tiedostaa ihmisen peruskaksinaisuus: tarve olla samanaikaisesti sekä vapaa että johonkin sidoksissa.
Intialaissyntyinen, viimeiset parikymmentä vuotta Englannissa asunut Naipaul on julkaissut yksitoista teosta ja saanut v. 1971 tästä novellikokoelmasta Englannin merkittävimmän kaunokirjallisuuspalkinnon. On sanottu että hänen koko tuotantonsa perusteemana on siirtolaisuus. Niin on tässäkin kirjassa: juurettomuus, yksinäisyys, vapaus ja näennäisvapaus, riippuvuus ja näennäisriippuvuus. Intialainen Amerikassa, afrikkalainen Euroopassa, eurooppalainen Afrikassa; palvelijan suhde isäntään, veljen veljeen, eurooppalaisen suhde afrikkalaiseen ja kääntäen 'vapaassa' maassa. Naipaul näkee tuskallisen selvästi, illuusiottomasti, mutta hän ei ole julma, ei halua rangaista lukijaa kyynisyydellä tai inhorealismilla; hän pitää ihmisestä, siksi hänestä on pakko pitää. Ilman halpaa psykologiointia hän taas kerran paljastaa miten usein se joka alistaa itsensä pyrkimään tiettyyn tavoitteeseen on "samalla heittänyt elämänsä pois"; miten vaikeata on tiedostaa ihmisen peruskaksinaisuus: tarve olla samanaikaisesti sekä vapaa että johonkin sidoksissa.