Kenen tytär?
Tyyppi
novellit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Poliisi löytää vanhan koulurakennuksen kellarin seinästä naisen ja sikiön luurangot. Vanhan murhan jäljille päästään, mutta kuka nainen on ja kuka hänet on murhannut?
(Laura Norris/ Sanojen aika)
(Laura Norris/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Kenen tytär?
Torikadun varrelta löytyi enää yksi rakennus uljaan menneisyyden ajoilta.
- Rikollista! Matilainen ajatteli.
Vanhan talon kuusiruutuiset "klasit" heijastivat lumeen tutun kuvion. Sellaisia oli tullut tuijoteltua, kun nuorena miehenä odotteli milloin ketäkin, mutta ei tässä kaupungissa. Täällä hän oli vieläkin tulokas, vaikka oli asunut paikkakunnalla toistakymmentä vuotta.
- Johtuukohan se itäsuomalaisesta murteesta? hän oli joskus miettinyt.
Matilainen avasi portin. Pihalle pysäköidyistä autoista näki että puutaloa asuttivat varakkaat nuoret parit, joiden isäpapat olivat keränneet omaisuutensa raiskaamalla tämän kaupungin kasvot. Oli ihan oikein, etteivät heidän penskansa olleet päässeet pikkurahalla asumaan tällaiseen idylliin. Saivatpahan maksaa isiensä synneistä!
Päätyasunnossa ei ollut ovisummeria. Nimikyltin vieressä oli erikoinen, taottu kolkutin. Rautainen kolahdus kajahti ympäristössä kuin laukaus. Matilainen oli tuomassa kuoleman viestiä.
Kaupungissa oli hiljaista. Arki-iltana ei tapahtunut mitään. Kaduilla ei kävellyt ketään. Ihmiset olivat harrastuksissaan, kodeissaan, myöhään töissä tai menneet kuluttamaan rahojaan valtatien varrella olevaan megaluokan ostoskeskukseen.
Lukittujen ovien takana epäluuloiset vanhukset kuulostelivat ääniä muuttuneessa ympäristössään. Seinänaapurin sukutausta oli tuntematon. Ennen oli toista; kun riideltiin, tiedettiin ainakin kenen kanssa. Nyt kaduilla näkyi enimmäkseen vieraita ihmisiä ja kuuli sekalaista suomea. Polkupyörät hävisivät pihoilta ja pyörätelineistä. Lehdistä sai lukea vain huonoja uutisia. Televisiosta tuli pelkkiä tietokilpailuja ja radiosta urheilua. Maailma oli muuttunut mustaksi ja ikäväksi. Ainakin sellaiselle jolla ei ollut iloa ihmissuhteista. Eikä Matilaisen ilmestyminen ovensuuhun ennustanut muutosta parempaan.
Torikadun varrelta löytyi enää yksi rakennus uljaan menneisyyden ajoilta.
- Rikollista! Matilainen ajatteli.
Vanhan talon kuusiruutuiset "klasit" heijastivat lumeen tutun kuvion. Sellaisia oli tullut tuijoteltua, kun nuorena miehenä odotteli milloin ketäkin, mutta ei tässä kaupungissa. Täällä hän oli vieläkin tulokas, vaikka oli asunut paikkakunnalla toistakymmentä vuotta.
- Johtuukohan se itäsuomalaisesta murteesta? hän oli joskus miettinyt.
Matilainen avasi portin. Pihalle pysäköidyistä autoista näki että puutaloa asuttivat varakkaat nuoret parit, joiden isäpapat olivat keränneet omaisuutensa raiskaamalla tämän kaupungin kasvot. Oli ihan oikein, etteivät heidän penskansa olleet päässeet pikkurahalla asumaan tällaiseen idylliin. Saivatpahan maksaa isiensä synneistä!
Päätyasunnossa ei ollut ovisummeria. Nimikyltin vieressä oli erikoinen, taottu kolkutin. Rautainen kolahdus kajahti ympäristössä kuin laukaus. Matilainen oli tuomassa kuoleman viestiä.
Kaupungissa oli hiljaista. Arki-iltana ei tapahtunut mitään. Kaduilla ei kävellyt ketään. Ihmiset olivat harrastuksissaan, kodeissaan, myöhään töissä tai menneet kuluttamaan rahojaan valtatien varrella olevaan megaluokan ostoskeskukseen.
Lukittujen ovien takana epäluuloiset vanhukset kuulostelivat ääniä muuttuneessa ympäristössään. Seinänaapurin sukutausta oli tuntematon. Ennen oli toista; kun riideltiin, tiedettiin ainakin kenen kanssa. Nyt kaduilla näkyi enimmäkseen vieraita ihmisiä ja kuuli sekalaista suomea. Polkupyörät hävisivät pihoilta ja pyörätelineistä. Lehdistä sai lukea vain huonoja uutisia. Televisiosta tuli pelkkiä tietokilpailuja ja radiosta urheilua. Maailma oli muuttunut mustaksi ja ikäväksi. Ainakin sellaiselle jolla ei ollut iloa ihmissuhteista. Eikä Matilaisen ilmestyminen ovensuuhun ennustanut muutosta parempaan.
Osana julkaisua
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä