Animalia

Viime syksyisen novellikokoelman Kuolema ja nuori rakastaja teemoista on syntynyt joukko runoja, joissa Eeva Kilpi teesinomaisesti ottaa kantaa eläinten ja luonnon puolesta. Kilven tuotannossa eläytyvä kiintymys luontoon on kasvanut eräänlaiseksi panteistiseksi luonnontunteeksi, samaistumiseksi ja yhdentymiseksi luonnon kanssa: "Minä en ole ihminen./ En ole koskaan ollut enkä haluaisi olla./ Olen runo leikkaamattoman heinän yllä,/ katkomattomien kuusten latvoissa." Intohimoisella ehdottomuudellaan Kilpi osoittaa ihmiselle hänen paikkansa osana luontoa, ja asettaa hänet vastuuseen luonnon tuhoamisesta sekä eläinten alistamisesta. Kokoelman aiheita ovat myös rakkaus, vanheneminen, isovanhemmuus, sukupolvien välinen vuorovaikutus ja kuolema. Eeva Kilven vahvasti puhuttelevissa runoissa on paljon viisautta, mutta kärjistysten myötä myös ylilyöntien vaara on lähellä.