Simpauttaja
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
11/1973
Teosarvio
Turunen, Heikki: Simpauttaja.
Muutamasta matkasta vai mistä johtunee yhä kasvava luuloni, että Pohjois-Karjala on nyt kirjoittamiselle otollinen alue. Luonto ja nykyiset maaseudun kysymykset tarjoavat ainesta paljonkin ja ennen kaikkea siellä näyttää vielä elävän kertomisen taito, lännempää jo sammuneet kielen värit, kyky katsella ja nähdä sekä kyky kuvitella. Heikki Turusen Simpauttajassa virkistääkin ehkä eniten tämä kertomisen huvi; sen rinnalla ei salaperäinen nimihenkilö, tuo vaitonaisesti virnistävä naisen ja miesten iskijä, ole niin kovin tärkeä, onpahan vain vanhan romanttisen perinteen jatkaja. Ihmiskuvaaja Turunen kyllä on ja siitä nauttii hyvinkin paljon eräiden muiden henkilöiden, kuten kotoaan kylään muuttavan Impan, häneen kauniisti kiintyneen Marketan sekä juopottelevan virkaheiton toimittajan kohdalla. Eräät rakkauskuvausten odotetut käänteet eivät harmita, kun huomaa Turusen joka tapauksessa yrittävän ja myös osaavan kunnollista leveää eeppistä sommittelua, josta viime vuosien Suomessa on nähty harvoja näytteitä. Tarinointi leikinlaskua myöten on Turusella uutena miehenä vielä luontevaakin. Toivottavasti hän ei vastakaan tee siitä itselleen väkinäisen urakan tuntuista roolia, kuten eräät muut tarinoitsijoina kehunut kirjailijat ovat tehneet.
Muutamasta matkasta vai mistä johtunee yhä kasvava luuloni, että Pohjois-Karjala on nyt kirjoittamiselle otollinen alue. Luonto ja nykyiset maaseudun kysymykset tarjoavat ainesta paljonkin ja ennen kaikkea siellä näyttää vielä elävän kertomisen taito, lännempää jo sammuneet kielen värit, kyky katsella ja nähdä sekä kyky kuvitella. Heikki Turusen Simpauttajassa virkistääkin ehkä eniten tämä kertomisen huvi; sen rinnalla ei salaperäinen nimihenkilö, tuo vaitonaisesti virnistävä naisen ja miesten iskijä, ole niin kovin tärkeä, onpahan vain vanhan romanttisen perinteen jatkaja. Ihmiskuvaaja Turunen kyllä on ja siitä nauttii hyvinkin paljon eräiden muiden henkilöiden, kuten kotoaan kylään muuttavan Impan, häneen kauniisti kiintyneen Marketan sekä juopottelevan virkaheiton toimittajan kohdalla. Eräät rakkauskuvausten odotetut käänteet eivät harmita, kun huomaa Turusen joka tapauksessa yrittävän ja myös osaavan kunnollista leveää eeppistä sommittelua, josta viime vuosien Suomessa on nähty harvoja näytteitä. Tarinointi leikinlaskua myöten on Turusella uutena miehenä vielä luontevaakin. Toivottavasti hän ei vastakaan tee siitä itselleen väkinäisen urakan tuntuista roolia, kuten eräät muut tarinoitsijoina kehunut kirjailijat ovat tehneet.