Näin syntyy kyyneleet
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
1/1971
Teosarvio
Oksanen, Aulikki: Näin syntyy kyyneleet.
Aulikki Oksasen on kannattanut tehdä kunnianhimoinen yrityksensä rakentaa vanhan hyvän ajan romaani: ainakin minua miellyttää vaihteeksi kohdata kirja jossa on juoni ja paljon ihmisiä ja yllättäviä lenkkejä heidän välillään. Tällainen runko palvelee hyvin Oksasen ilmeistä pyrkimystä saada viestinsä perille niillekin lukijoille, joiden tottumukset ulottuvat lähinnä viihteen käyttämiseen. Ongelma syntyy lähinnä siitä, että moinen koneisto vaatisi aivan yksinkertaisesti enemmän tilaa kuin Oksasen 200 sivua: nyt vilautellaan esiin paljon sellaista mihin kirjailija ei ehdi eikä lukija osaa paneutua. Pikkuinen pettymyksen tuntu jää jäljelle nimenomaan siksi, että koska kaikki mikä romaanissa on tuntuu paitsi tarpeelliselta myös houkuttelevalta, haluaisin tietää enemmän kaikesta. Näin syntyy kyyneleet on muistettavin niiltä osin, jotka balladin lailla (tämän vertauksen väitän tulevan mieleen aivan riippumatta Aulikki Oksasen työstä laulujen tekijänä ) luovat tiiviitä kaaria riistettyjen ja tiedostamattomien ihmisten elämästä. Tilkkeenä käytetään suoraan keskustelevaa aineistoa (mm. vakauttamisen kritiikki), mutta etupäässä Oksanen näyttää kuinka on. Siinä on ansiota kerrakseen, ja siksi kirja on tärkeä.
Aulikki Oksasen on kannattanut tehdä kunnianhimoinen yrityksensä rakentaa vanhan hyvän ajan romaani: ainakin minua miellyttää vaihteeksi kohdata kirja jossa on juoni ja paljon ihmisiä ja yllättäviä lenkkejä heidän välillään. Tällainen runko palvelee hyvin Oksasen ilmeistä pyrkimystä saada viestinsä perille niillekin lukijoille, joiden tottumukset ulottuvat lähinnä viihteen käyttämiseen. Ongelma syntyy lähinnä siitä, että moinen koneisto vaatisi aivan yksinkertaisesti enemmän tilaa kuin Oksasen 200 sivua: nyt vilautellaan esiin paljon sellaista mihin kirjailija ei ehdi eikä lukija osaa paneutua. Pikkuinen pettymyksen tuntu jää jäljelle nimenomaan siksi, että koska kaikki mikä romaanissa on tuntuu paitsi tarpeelliselta myös houkuttelevalta, haluaisin tietää enemmän kaikesta. Näin syntyy kyyneleet on muistettavin niiltä osin, jotka balladin lailla (tämän vertauksen väitän tulevan mieleen aivan riippumatta Aulikki Oksasen työstä laulujen tekijänä ) luovat tiiviitä kaaria riistettyjen ja tiedostamattomien ihmisten elämästä. Tilkkeenä käytetään suoraan keskustelevaa aineistoa (mm. vakauttamisen kritiikki), mutta etupäässä Oksanen näyttää kuinka on. Siinä on ansiota kerrakseen, ja siksi kirja on tärkeä.