Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Vili Voipio ulvoo ja unelmoi
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Vili Voipio on yläkoulua käyvä poika, joka kirjoittaa sekä päiväkirjaa että kirjasarjaa nimeltä Vili Voipio, tosin salanimen turvin. Ulvonnoissa ja unelmissa alun zoomauksen kohteena on Artun ja Nippelin pikkuveli Veikka, jolla on ikää huikeat kuukausi ja neljä päivää. Semmoinen on juuri syntynyt ihmisen poikanen, mutta mitä Vili hänestä tohtiikaan kirjoittaa: suuren suun, puklauksen ja kakkaamisen.
Sulosanat sen sijaan on osoitettu Vilin kaveritytölle tai tyttökaverille, riippuu suhteen vaiheesta. Vili nimittää tyttöään tähän tapaan: ”Aada, ihana pulu, kultarinta, pikku-uikku”. Kukapa nainen ei tahtoisi kuulla tuon kaltaisia sanoja miehen suusta.
Vili on muutenkin herrasmies: kun kaveriporukka on saaristossa larppausreissulla, eikä kaikilla tytöillä ole uikkareita, Vili siirtyy Artun kanssa sivummalle.
Saaristoreissua emännöi Pupu, joka tietää yhdestä ja toisesta asiasta, kuten jatulintarhoista, samoin kuin Arttu unelmoi tähtitieteellisistä tuikuista: ollapa kuin kirkas Vega. Reissulla Vilin tehtävänä on larpata susitutkijana ja – ihmissutena, vaikka hän hartaasti onkin ollut kiinnostunut linnuista: merikotkista, ristisorsista.
Kuronen on kirjoittanut Vilistä monipuolisen pojan: Ollakseen suosittu ei olekaan noloa olla kiinnostunut taiteesta, harrastaa kirjoittamista tai bongailla lintuja. Kurosen luoma monitaitoinen poika opettaa myös breakdancea.
(Miina Leppänen/ Sanojen aika)
- - -
Vili Voipio on tulossa kunnioitettavaan 15 vuoden ikään ja aikoo lopettaa elämäkertansa kirjoittamisen. Vilin mielestä on hyvä siirtyä aikuisuuden alimmalle portaalle, kun lapsuuden toilailut on saatu niputettua. Viime mainittuja on silti päätös- Vilissä oikein Porvoon mitalla. Apuopettaja Vili on tuskastua erääseen tyttöpuoliseen breikkioppilaaseen, ja nuorin Norrinen, Veikka-vaavi, tutustuttaa Vilin röyhtäilyn alkeisiin. Pupu kutsuu koko konkkaronkan saareen viettämään Vilin synttäreitä, ja siinä hötäkässä Vili löytää sisäisen ihmissutensa. Mutta parasta on kuitenkin, kun Aada ottaa Viliä kädestä ja sanoo.. niin, mitä Aada oikein sanoo? Ihan viimeiseksi lukija saa tietää paljon sellaista jännää mitä Vili itse ei tiedä, mm. sen että Vili ja Arttu ovat kavereita vielä papparaisinakin. Lukija on haikealla mielellä: emmekö saisi lukea Vilistä ja Artusta vielä Siisjärven senioreiden linturetkelläkin?
(BTJ)
Sulosanat sen sijaan on osoitettu Vilin kaveritytölle tai tyttökaverille, riippuu suhteen vaiheesta. Vili nimittää tyttöään tähän tapaan: ”Aada, ihana pulu, kultarinta, pikku-uikku”. Kukapa nainen ei tahtoisi kuulla tuon kaltaisia sanoja miehen suusta.
Vili on muutenkin herrasmies: kun kaveriporukka on saaristossa larppausreissulla, eikä kaikilla tytöillä ole uikkareita, Vili siirtyy Artun kanssa sivummalle.
Saaristoreissua emännöi Pupu, joka tietää yhdestä ja toisesta asiasta, kuten jatulintarhoista, samoin kuin Arttu unelmoi tähtitieteellisistä tuikuista: ollapa kuin kirkas Vega. Reissulla Vilin tehtävänä on larpata susitutkijana ja – ihmissutena, vaikka hän hartaasti onkin ollut kiinnostunut linnuista: merikotkista, ristisorsista.
Kuronen on kirjoittanut Vilistä monipuolisen pojan: Ollakseen suosittu ei olekaan noloa olla kiinnostunut taiteesta, harrastaa kirjoittamista tai bongailla lintuja. Kurosen luoma monitaitoinen poika opettaa myös breakdancea.
(Miina Leppänen/ Sanojen aika)
- - -
Vili Voipio on tulossa kunnioitettavaan 15 vuoden ikään ja aikoo lopettaa elämäkertansa kirjoittamisen. Vilin mielestä on hyvä siirtyä aikuisuuden alimmalle portaalle, kun lapsuuden toilailut on saatu niputettua. Viime mainittuja on silti päätös- Vilissä oikein Porvoon mitalla. Apuopettaja Vili on tuskastua erääseen tyttöpuoliseen breikkioppilaaseen, ja nuorin Norrinen, Veikka-vaavi, tutustuttaa Vilin röyhtäilyn alkeisiin. Pupu kutsuu koko konkkaronkan saareen viettämään Vilin synttäreitä, ja siinä hötäkässä Vili löytää sisäisen ihmissutensa. Mutta parasta on kuitenkin, kun Aada ottaa Viliä kädestä ja sanoo.. niin, mitä Aada oikein sanoo? Ihan viimeiseksi lukija saa tietää paljon sellaista jännää mitä Vili itse ei tiedä, mm. sen että Vili ja Arttu ovat kavereita vielä papparaisinakin. Lukija on haikealla mielellä: emmekö saisi lukea Vilistä ja Artusta vielä Siisjärven senioreiden linturetkelläkin?
(BTJ)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
166