Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Dark Dante ja Mustan kuun lapset
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Dark Danten oikea nimi on Taina ja hän viettää suurimman osan aikaansa tietokoneen ääressä. Netistä on löytynyt kaverikin, sisäoppilaitoksessa saksofonin soittoa opiskeleva Play. Tainan elämään tulee vauhtia, kun Play lähettää hänelle kutsun aarteenmetsästykseen. Hän on löytänyt kuuman johtolangan, vanhan aarrekartan, joka osoittaa selvästi, että koulun alueella on kätketty aarre.
Play ja hänen ystävänsä Lila lähtevät tietenkin etsimään aarretta, ja joukkoon liittyy myös Dante, hänen kaverinsa Jauho sekä Cecil-kissa. Pahaksi onneksi aarteen jäljillä ovat salaperäiset Meisseli ja Sorkkarauta, parivaljakko, joiden puuhat eivät kestä päivänvaloa. Koulun alla sijaitsevissa maanalaisissa luolissa piilee tosiaankin salaisuus, joka odottaa paljastajaansa.
Mutta mikä onkaan aarreluolan kirous? Keitä ovat salaperäisen Mustan kuun lapset? Ja miten paljon tietää koulun parrakas vanha kirjastonhoitaja, merkillinen Matias Murtomieli? Onko maanalaisista luolista mahdollisuus edes selvitä hengissä? Kaiken saat tietää, jos luet tämän kirjan.
(Liisa Viiala/ Sanojen aika)
Koulun alla olevassa luolastossa uinuu salainen kätkö ja siihen liittyvä kirous. ”Aarteen” etsijöitä odottaa lisäksi hyytävä totuus Mustan kuun lapsista…
”On salaisuuksia, joiden olisi parempi pysyä maan alla.”
Asioita urkkivaan äitiinsä ja ärsyttävään isoveljeensä kyllästynyt Taina saa pian muuta mietittävää, kun sisäoppilaitoksessa opiskeleva Play lähettää hänelle sähköpostiviestin: ”Moi Dark Dante! Kiinnostaisiko aarteenmetsästys?”
Arkeologiaa harrastava Play on puolivahingossa löytänyt vanhan aarrekartan koulunsa kirjastosta ja päättänyt pelastaa talousvaikeuksissa kamppailevan koulun tulevaisuuden. Pahaksi onneksi aarrekätkön jäljille ovat päässeet myös Meisseli ja Sorkkarauta, joiden hämäräpuuhat Playn ystävän Lilan rakentama omatoiminen pienoisrobotti onnistuu tallentamaan.
Dante ja häntä avustava Jauho lähtevät seuraamaan Playlta saamiaan johtolankoja. He törmäävät vanhaan kirjastonhoitajaan, joka tuntuu tietävän hämmästyttäviä seikkoja paitsi aarreluolan kirouksesta myös mystisestä Karl Konstigista. Kaikessa hiljaisuudessa kelluvan ”aarrekätkön” lisäksi etsijöille paljastuu lopulta hyytävä totuus Mustan kuun lapsista…
(WSOY)
Play ja hänen ystävänsä Lila lähtevät tietenkin etsimään aarretta, ja joukkoon liittyy myös Dante, hänen kaverinsa Jauho sekä Cecil-kissa. Pahaksi onneksi aarteen jäljillä ovat salaperäiset Meisseli ja Sorkkarauta, parivaljakko, joiden puuhat eivät kestä päivänvaloa. Koulun alla sijaitsevissa maanalaisissa luolissa piilee tosiaankin salaisuus, joka odottaa paljastajaansa.
Mutta mikä onkaan aarreluolan kirous? Keitä ovat salaperäisen Mustan kuun lapset? Ja miten paljon tietää koulun parrakas vanha kirjastonhoitaja, merkillinen Matias Murtomieli? Onko maanalaisista luolista mahdollisuus edes selvitä hengissä? Kaiken saat tietää, jos luet tämän kirjan.
(Liisa Viiala/ Sanojen aika)
Koulun alla olevassa luolastossa uinuu salainen kätkö ja siihen liittyvä kirous. ”Aarteen” etsijöitä odottaa lisäksi hyytävä totuus Mustan kuun lapsista…
”On salaisuuksia, joiden olisi parempi pysyä maan alla.”
Asioita urkkivaan äitiinsä ja ärsyttävään isoveljeensä kyllästynyt Taina saa pian muuta mietittävää, kun sisäoppilaitoksessa opiskeleva Play lähettää hänelle sähköpostiviestin: ”Moi Dark Dante! Kiinnostaisiko aarteenmetsästys?”
Arkeologiaa harrastava Play on puolivahingossa löytänyt vanhan aarrekartan koulunsa kirjastosta ja päättänyt pelastaa talousvaikeuksissa kamppailevan koulun tulevaisuuden. Pahaksi onneksi aarrekätkön jäljille ovat päässeet myös Meisseli ja Sorkkarauta, joiden hämäräpuuhat Playn ystävän Lilan rakentama omatoiminen pienoisrobotti onnistuu tallentamaan.
Dante ja häntä avustava Jauho lähtevät seuraamaan Playlta saamiaan johtolankoja. He törmäävät vanhaan kirjastonhoitajaan, joka tuntuu tietävän hämmästyttäviä seikkoja paitsi aarreluolan kirouksesta myös mystisestä Karl Konstigista. Kaikessa hiljaisuudessa kelluvan ”aarrekätkön” lisäksi etsijöille paljastuu lopulta hyytävä totuus Mustan kuun lapsista…
(WSOY)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Play ja Lila vetivät hytisevät ystävänsä turvaan puiseen ruuheen ja antoivat heidän yllensä omat takkinsa.
-Dante! Jauho! Vihdoinkin. Onpa hyvä nähdä teitä.
Dante hymyili ja pärski vettä.
- Älä muuta sano. Kuinka hurisee? Minä en tiennytkään, että vesi voi olla näin kylmää.
- Minä jo hetken luulin, että te ette löydä reittiä luoliin, Play sanoi.
- Turha toivo, aarteenmetsästäjä, jos luulit löytäväsi aarteen ilman meitä, Dante huikkasi.
- Tässä on ystäväni Lila, Play esitteli.
- Tervetuloa, Lila sanoi ja ojensi lapsille huovan veneen tuhdosta.
Jauho ja Dante kietoutuivat siihen tyytyväisinä. Cecil näytti surkealta ja loukkaantuneelta. Jauho silitti sitä. Cecil vikisi tyytymättömänä. Märkänä se näytti hyvin laihalta kissalta.
- Oli todella typerää ottaa Cecil mukaan, mutta ilman sitä me emme olisi löytäneet oikeaa reittiä tähän luolaan, Jauho selitti.
- Se näyttää suloisen surkealta, Lila sanoi.
Jauho huokaisi.
- Cecil-parka: ensin siltä riistetään yöunet, sitten viedään pimeisiin luoliin, joissa lymyilee kirkuvia lepakoita ja murtuvia seiniä, joista syöksyy vettä ja loppuhuipennukseksi kylmä kylpy. Kun pääset kotiin, saat oikean herkkuaterian palkkioksi urheudesta, Jauho lohdutteli kissaansa.
- Paitsi että seikkailu ei ole vielä ohi, Play muistutti.
Dante ja Jauho katsoivat Mustaa kuuta. Se näytti pelottavalta kelluessaan majesteetillisesti luolan peilityynessä järvessä. Jauho totesi:
- Uskomatonta, että sukellusvene on ollut piilossa tässä luolassa vuosikymmeniä ja juuri me löysimme sen.
Play nyökkäsi.
- Tällaisesta minä olen nähnyt lukemattomia unia.
- Musta kuu on todella suuri alus, Dante totesi. - Paljon suurempi kuin minä kuvittelin.
Jauho tuijotti järven keskellä lepäävää jättimäistä sukellusvenettä silmät ymmyrkäisinä ja toisti muistista kirjastonhoitajan sanoja:
- Mustan kuun kokonaispituus on 80 metriä ja leveys leveimmältä kohdalta kahdeksan metriä. Pinta-alaa sukellusveneellä on 1015 neliömetriä ja tilavuus on 1650 kuutiometriä. Musta kuu on tehty vahvasta teräksestä ja se painaa yhteensä 1455000 kiloa.
Play kallisti päätään ihmeissään.
- Mistä sinä tiedät tuon kaiken?
Dante kertoi lyhyesti heidän seikkailustaan Playlle ja Lilalle. Juuri kun tyttö oli päässyt kertomuksen loppuun, hän huomasi Lilan vieressä istuvan hämähäkin muotoisen robotin.
- Mikä OTUS tuo on?
Play hymyili.
- Se on robotti. Me kutsumme sitä Aivoksi. Lila on tehnyt sen itse. Se on erittäin tottelevainen ja kätevä kaveri tiukoissa paikoissa.
Kuullessaan nimensä robotti liikahti lähemmäs lapsia, jotka vaistomaisesti perääntyivät taaksepäin.
- Aivot on kiltti kuin koira, Lila selitti. - Ei sitä tarvitse pelätä.
Dante kosketti robotin hohtavaa päälakea ja robotti päästi iloisen piipityssarjan.
- Mitä kaikkea se osaa?
- Vaikka mitä, periaatteessa sen voi ohjelmoida tekemään melkein mitä vain keksii, Lila vastasi. - Aivot myös oppii jatkuvasti kaikesta näkemästään.
Dante ja Jauho vihelsivät yhteen ääneen.
- Mieletöntä!
- Eikö olekin? Lila nyökkäsi ylpeänä.
Siinä samassa vene heilahti rajusti.
Mitä nyt tapahtuu? Play kysyi, kun veneen perä painui syvemmälle ja perälautaan takertuivat paksut sormet, joita seurasi isokokoinen miehenroikale. Partasuu virnisti leveästi ja lapset siirtyivät vauhdilla kauhuissaan ruuhen nokkaan.
- Nimi on Meisseli, murtohommat on asiani, mies sanoi ja ravisti märkiä hiuksiaan kuin koira. - Onpa vesi sopivan viileää.
Sitten mies nykäisi Jauhon päältä nahkatakin ja pyyhki siihen karvaisen naamansa.
- Sitä ollaan aarteen metsästyksessä, vai?
Kukaan ei uskaltanut sanoa sanakaan. Meisseli katsoi Lilaa hymyillen ja osoitti tyttöä sormellaan.
- Kun sinä kerran näytät olevan laivan perämies, niin siirräpä tämän puljun kurssi kohti tuota sukellusvenettä.
Meisseli venytteli käsiään ja virnisti niin, että lapset näkivät miehen suussa sarjan mäsiä hampaita. Meisseli huomasi lasten järkyttyneet katseet ja selitti:
- Minulla ei ole koskaan ollut työpaikkaetuna hammaslääkärihoitoa.
Lila souti ruuhen rivakasti Mustan kuun ruostuneeseen kylkeen kiinni. Meisseli nousi ensimmäisenä veneestä ja huomasi Mustan kuun kannelta, että sukellusveneen toisessa kyljessä keinui kumivene.
- Sorkkarauta! Meisseli irvisti yrmeästi. - Se vanha konna aikoo ehtiä saaliin kimppuun ennen minua.
Lapset nousivat ruuhesta sukellusveneen kannelle ja seurasivat Meisseliä, joka kiipesi tikkaita Mustan kuun komentotorniin.
- Aarteet odottavat ruumassa, Meisseli nauroi ja katsoi lapsia. - Ajatelkaa, mitä kaikkea ihanaa niillä voi itselleen hankkia!
Mikä pölkkypää ja tampio, Dante ajatteli.
- Valoa! Minä tarvitsen valoa, Meisseli vaati ja nappasi Playn kädestä taskulampun.
Lila kuiskasi jotakin Aivoille, jonka metallisesta vatsasta kuului urahdus.
- Painautukaa matalaksi, Lila sanoi kaikille niin hiljaa, ettei Meisseli kuullut.
Lapset heittäytyivät vatsalleen ja mahdollisimman litteiksi tornin kylmää terästä vasten.
Samassa ilman täytti sakea parvi kymmeniä raivostuneita lepakoita, jotka syöksyivät kohti sukellusveneen komentotornia. Aivon lähettämät ultraäänet tekivät lepakot sekopäisiksi.
- Senkin vastenmieliset sateenvarjot, Meisseli rääkäisi ja menetti tasapainonsa huitoessaan lepakoita kauemmas itsestään. - Kadotkaa, iljetykset!
Lepakot räpyttivät nahkasiipiään Meisselin pään ympärillä niin raivokkaasti, että mies kaatui ja horjahti sukellusveneen tornista maanalaiseen järveen. Molskahdusta seurasi Meisselin kirousten ja uhkausten sarja.
- Nyt! Lila komensi ja lapset nousivat ylös, ja laskeutuivat tikkaita pitkin alas Mustan kuun sisätiloihin.
Jauho meni viimeisenä sisälle ja hän veti komentotornin kansiluukun perässään kiinni. Jauho iski silmää, kun kansiluukku oli lukittu.
- Tämä varmasti harmittaa Meisseliä.
Dante nauroi ja läimäytti kämmenellä Jauhon kämmentä. Sitten he laskeutuivat tikkaita pitkin sukellusveneen keskikäytävälle ja antoivat taskulamppujen valaista ahdasta tilaa. Sukellusveneen sisällä ei ollut niin kylmä kuin ulkona. Dante oli siitä yllättynyt. Sukellusveneessä kävi tasainen humina kuin joku kone olisi toiminnassa.
Dante katsoi seiniä kiertäviä putkia ja mittareita. Vettä tihkui vanhojen putkien tiivisteistä. Mittareiden viisarit elivät. Mitä pidemmälle he kävelivät, sitä voimakkaammin humina kuului.
Sen täytyy tulla Mustan kuun voimalähteestä, Dante päätteli. Merimuseo olisi onnesta sekaisin, jos saisi Mustan kuun kokoelmiinsa. Mikä aarre alus olikaan. Dante mietti mitä aarteita Mustasta kuusta vielä löytyisi.
- Tulkaa tänne! Play huusi jostakin edestä ja katkaisi Danten ajatukset. - Te ette usko silmiänne, kaverit!
-Dante! Jauho! Vihdoinkin. Onpa hyvä nähdä teitä.
Dante hymyili ja pärski vettä.
- Älä muuta sano. Kuinka hurisee? Minä en tiennytkään, että vesi voi olla näin kylmää.
- Minä jo hetken luulin, että te ette löydä reittiä luoliin, Play sanoi.
- Turha toivo, aarteenmetsästäjä, jos luulit löytäväsi aarteen ilman meitä, Dante huikkasi.
- Tässä on ystäväni Lila, Play esitteli.
- Tervetuloa, Lila sanoi ja ojensi lapsille huovan veneen tuhdosta.
Jauho ja Dante kietoutuivat siihen tyytyväisinä. Cecil näytti surkealta ja loukkaantuneelta. Jauho silitti sitä. Cecil vikisi tyytymättömänä. Märkänä se näytti hyvin laihalta kissalta.
- Oli todella typerää ottaa Cecil mukaan, mutta ilman sitä me emme olisi löytäneet oikeaa reittiä tähän luolaan, Jauho selitti.
- Se näyttää suloisen surkealta, Lila sanoi.
Jauho huokaisi.
- Cecil-parka: ensin siltä riistetään yöunet, sitten viedään pimeisiin luoliin, joissa lymyilee kirkuvia lepakoita ja murtuvia seiniä, joista syöksyy vettä ja loppuhuipennukseksi kylmä kylpy. Kun pääset kotiin, saat oikean herkkuaterian palkkioksi urheudesta, Jauho lohdutteli kissaansa.
- Paitsi että seikkailu ei ole vielä ohi, Play muistutti.
Dante ja Jauho katsoivat Mustaa kuuta. Se näytti pelottavalta kelluessaan majesteetillisesti luolan peilityynessä järvessä. Jauho totesi:
- Uskomatonta, että sukellusvene on ollut piilossa tässä luolassa vuosikymmeniä ja juuri me löysimme sen.
Play nyökkäsi.
- Tällaisesta minä olen nähnyt lukemattomia unia.
- Musta kuu on todella suuri alus, Dante totesi. - Paljon suurempi kuin minä kuvittelin.
Jauho tuijotti järven keskellä lepäävää jättimäistä sukellusvenettä silmät ymmyrkäisinä ja toisti muistista kirjastonhoitajan sanoja:
- Mustan kuun kokonaispituus on 80 metriä ja leveys leveimmältä kohdalta kahdeksan metriä. Pinta-alaa sukellusveneellä on 1015 neliömetriä ja tilavuus on 1650 kuutiometriä. Musta kuu on tehty vahvasta teräksestä ja se painaa yhteensä 1455000 kiloa.
Play kallisti päätään ihmeissään.
- Mistä sinä tiedät tuon kaiken?
Dante kertoi lyhyesti heidän seikkailustaan Playlle ja Lilalle. Juuri kun tyttö oli päässyt kertomuksen loppuun, hän huomasi Lilan vieressä istuvan hämähäkin muotoisen robotin.
- Mikä OTUS tuo on?
Play hymyili.
- Se on robotti. Me kutsumme sitä Aivoksi. Lila on tehnyt sen itse. Se on erittäin tottelevainen ja kätevä kaveri tiukoissa paikoissa.
Kuullessaan nimensä robotti liikahti lähemmäs lapsia, jotka vaistomaisesti perääntyivät taaksepäin.
- Aivot on kiltti kuin koira, Lila selitti. - Ei sitä tarvitse pelätä.
Dante kosketti robotin hohtavaa päälakea ja robotti päästi iloisen piipityssarjan.
- Mitä kaikkea se osaa?
- Vaikka mitä, periaatteessa sen voi ohjelmoida tekemään melkein mitä vain keksii, Lila vastasi. - Aivot myös oppii jatkuvasti kaikesta näkemästään.
Dante ja Jauho vihelsivät yhteen ääneen.
- Mieletöntä!
- Eikö olekin? Lila nyökkäsi ylpeänä.
Siinä samassa vene heilahti rajusti.
Mitä nyt tapahtuu? Play kysyi, kun veneen perä painui syvemmälle ja perälautaan takertuivat paksut sormet, joita seurasi isokokoinen miehenroikale. Partasuu virnisti leveästi ja lapset siirtyivät vauhdilla kauhuissaan ruuhen nokkaan.
- Nimi on Meisseli, murtohommat on asiani, mies sanoi ja ravisti märkiä hiuksiaan kuin koira. - Onpa vesi sopivan viileää.
Sitten mies nykäisi Jauhon päältä nahkatakin ja pyyhki siihen karvaisen naamansa.
- Sitä ollaan aarteen metsästyksessä, vai?
Kukaan ei uskaltanut sanoa sanakaan. Meisseli katsoi Lilaa hymyillen ja osoitti tyttöä sormellaan.
- Kun sinä kerran näytät olevan laivan perämies, niin siirräpä tämän puljun kurssi kohti tuota sukellusvenettä.
Meisseli venytteli käsiään ja virnisti niin, että lapset näkivät miehen suussa sarjan mäsiä hampaita. Meisseli huomasi lasten järkyttyneet katseet ja selitti:
- Minulla ei ole koskaan ollut työpaikkaetuna hammaslääkärihoitoa.
Lila souti ruuhen rivakasti Mustan kuun ruostuneeseen kylkeen kiinni. Meisseli nousi ensimmäisenä veneestä ja huomasi Mustan kuun kannelta, että sukellusveneen toisessa kyljessä keinui kumivene.
- Sorkkarauta! Meisseli irvisti yrmeästi. - Se vanha konna aikoo ehtiä saaliin kimppuun ennen minua.
Lapset nousivat ruuhesta sukellusveneen kannelle ja seurasivat Meisseliä, joka kiipesi tikkaita Mustan kuun komentotorniin.
- Aarteet odottavat ruumassa, Meisseli nauroi ja katsoi lapsia. - Ajatelkaa, mitä kaikkea ihanaa niillä voi itselleen hankkia!
Mikä pölkkypää ja tampio, Dante ajatteli.
- Valoa! Minä tarvitsen valoa, Meisseli vaati ja nappasi Playn kädestä taskulampun.
Lila kuiskasi jotakin Aivoille, jonka metallisesta vatsasta kuului urahdus.
- Painautukaa matalaksi, Lila sanoi kaikille niin hiljaa, ettei Meisseli kuullut.
Lapset heittäytyivät vatsalleen ja mahdollisimman litteiksi tornin kylmää terästä vasten.
Samassa ilman täytti sakea parvi kymmeniä raivostuneita lepakoita, jotka syöksyivät kohti sukellusveneen komentotornia. Aivon lähettämät ultraäänet tekivät lepakot sekopäisiksi.
- Senkin vastenmieliset sateenvarjot, Meisseli rääkäisi ja menetti tasapainonsa huitoessaan lepakoita kauemmas itsestään. - Kadotkaa, iljetykset!
Lepakot räpyttivät nahkasiipiään Meisselin pään ympärillä niin raivokkaasti, että mies kaatui ja horjahti sukellusveneen tornista maanalaiseen järveen. Molskahdusta seurasi Meisselin kirousten ja uhkausten sarja.
- Nyt! Lila komensi ja lapset nousivat ylös, ja laskeutuivat tikkaita pitkin alas Mustan kuun sisätiloihin.
Jauho meni viimeisenä sisälle ja hän veti komentotornin kansiluukun perässään kiinni. Jauho iski silmää, kun kansiluukku oli lukittu.
- Tämä varmasti harmittaa Meisseliä.
Dante nauroi ja läimäytti kämmenellä Jauhon kämmentä. Sitten he laskeutuivat tikkaita pitkin sukellusveneen keskikäytävälle ja antoivat taskulamppujen valaista ahdasta tilaa. Sukellusveneen sisällä ei ollut niin kylmä kuin ulkona. Dante oli siitä yllättynyt. Sukellusveneessä kävi tasainen humina kuin joku kone olisi toiminnassa.
Dante katsoi seiniä kiertäviä putkia ja mittareita. Vettä tihkui vanhojen putkien tiivisteistä. Mittareiden viisarit elivät. Mitä pidemmälle he kävelivät, sitä voimakkaammin humina kuului.
Sen täytyy tulla Mustan kuun voimalähteestä, Dante päätteli. Merimuseo olisi onnesta sekaisin, jos saisi Mustan kuun kokoelmiinsa. Mikä aarre alus olikaan. Dante mietti mitä aarteita Mustasta kuusta vielä löytyisi.
- Tulkaa tänne! Play huusi jostakin edestä ja katkaisi Danten ajatukset. - Te ette usko silmiänne, kaverit!
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
150