Hanhilammi, Mikko

Synnyinaika

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tekstinäyte

Hilan yö oli levoton, jalkakrampit häiritsivät unta. Hän soitti työmatkalla ajanvaraukseen ja sai ajan seuraavalle tiistaille heti aamukymmeneksi. Hila oli ottanut aamukahvin jälkeen kolme särkytablettia ja olo oli nyt suhteellisen hyvä.
Sitä kohensi vielä kaksi autokauppaa. Toisen niistä oli hoitanut lähes valmiiksi Esson vinkkimies ja toinen meni Hyväntuulentielle, lähes firman naapuriin. Syödessään Kallen kanssa Hila muisti Penan luvanneen poiketa. Tämä oli yksi hänen parhaimmista asiakkaistaan. Miehellä oli rakennusmittauksiin erikoistunut yritys hyvässä nousussa ja autojen tarve työntekijöiden käyttöön oli parin viime vuoden aikana lisääntynyt. Johtajan jokainen käynti oli päättynyt autokauppaan. Pena oli jo lokakuussa soittanut maasturin tarpeesta ja oli nyt tulossa liikkeeseen. Hila sanoi Kallelle:
- Kuules kehveli. Haeppas heti syötyäsi Sarpilta sen verran pitkoa, että riittää. Tuo kans niitä hillomunkkeja, ne on parhaimpia munkkeja, mitä tiedän.
- Kyllä herra johtaja. Menen heti. Tarviiko käydä troppikaupassa?
- Muuten, taitaa olla kopin kaappi tyhjänä ja maasturikauppa tulossa. Hyvä, kun huomasit. Hae Ellulta rahaa ja tuo kolme pulloa sitä tavallista.
- Asia selvä, morjes, Kalle vastasi kääntyen lähes sotilaallisesti menosuuntaan.
Pena saapui yhden aikaan vaimonsa kanssa. Hila piti pariskunnasta aivan erityisesti ja nautti heidän mutkattomasta yhdessäolostaan. Kuin toisarvoisena seikkana he ostivat neljännesmiljoonan maasturin. Paperityöt ja kaupankäynti hoidettiin kuin ohimennen. Kello lähestyi neljää, kun rouva istui mersun rattiin, Pena maasturiin ja aviopari lähti Nummelaan. Hilan hyvän olon tunne oli enemmän henkistä, sillä kroppa tuntui sillä hetkellä vain puolikuntoiselta. Myyjiä oli liikkeessä hyvin paikalla ja asiakkaat näyttivät saavan palvelua riittävän nopeasti. Hila käveli Kallen luokse ja sanoi:
- Lähdetääs hakemaan yksi auton raato takaisin kotiin.


(Rajaoja 2005)