Onni

Vuosikymmenien jälkeen kirjailija palaa lapsuutensa muonamiesmaisemaan elämään lapsuudenkotinsa kunnostetussa kellarituvassa unohtumattoman kesän rakastettunsa kanssa. Vasta nyt, kypsään ikään ehtineenä, hän on löytänyt fyysisessä ja psyykkisessä suhteessa rakkautensa mitat täyttävän naisen, jonka kanssa hän rohkenee palata sukunsa maaperälle, jota vailla hän on ollut juureton ja johon hän nyt rakastettunsa ja tältä toivomansa lapsen välityksellä uskoo voivansa uudelleen kiinnittyä. Vahvasti visuaaliseen luonnonkuvaukseen kietoutuu kahden kypsän ihmisen väkevä seksuaalinen aistihurmio, joka täyttyessään riitin tavoin kuvastelee menneen, nykyisen ja tulevan ketjua, missä uneksittu lapsi silmukkana solmisi katkenneen siteen esivanhempiin ja estäisi elämällään tyhjiin raukenemisen ja kuoleman. Lo-Johanssonin tuotantoa lukiessa saa usein tunnon siitä, että hän sormet kipeytyneinä kaivautuu sukunsa maaperään juurtuakseen, mutta toteaa kerta kerralta epäonnistuneensa. Niin nytkin. Suurikaan rakkaus ei tuota toivottua lasta, pettymys ja yksinäisyys ovat kuoleman kaltaiset. Kypsien ihmisten kypsä romaani, jota ei soisi keskenkasvuisten reposteltavaksi, koska pinnalta On helppo lukea väärin, rakkausromaani, jossa fyysisellä intohimolla on suuri osuus.