Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Erään miehen sota
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
E. N. Mannisen jännittävän ja vauhdikkaasti kirjoitetun todellisuusromaanin tapahtumat alkavat Sallan rintamalta. Sen päähenkilönä on nuori kuolajärveläisen erämaatalon isäntä, joka pahoin haavoittuneena joutuu venäläisten vangiksi. Ensin hänet kuljetetaan kenttäsairaalaan Muurmannille ja sitten viedään sisä-Venäjälle sotasairaalaan, jonne on koottu suomalaisia haavoittuneita. Rauhanteon jälkeen hän pääsee palaamaan kotimaahan muiden vankien mukana.
Tällä kuvauksella, joka perustuu erään suomalaisen vangin antamiin haastattelutietoihin, on aivan erikoinen mielenkiintoisuutensa. Lukija saa siitä havainnollisen käsityksen, mitä suomalaiset soturit kokivat ja näkivät venäläisten vankeina ollessaan. Kirjassa avautuu suomalaisille tähän saakka tuntematon aihepiiri: venäläinen sairaalaelämä lääkäreineen ja hoitajattarineen, joita tekijä kuvailee miellyttävän huumorin valaistuksessa.
E. N. Manninen (jääkäriluutnantti ja Oulun poliisimestari), jonka monet eränovellit ovat mestariluokkaa, osaa kertomisen taidon.
(takakansiteksti)
- - -
Erään miehen sota perustuu sotavangin haastatteluun, jonka ympärille Manninen on kirjoittanut kuvitteellisen minämuotoisen romaanin. Kirjan päähenkilö on sallalainen maanviljelijä, joka joutuu sotaan lähtiessään jättämään kotinsa ja nuoren vaimonsa. Hän haavoittuu ja joutuu sotavangiksi.
Mielenkiintoisinta antia kirjassa on sotavankiajan kuvaus. Vaikka venäläiset esitetään hieman eriskummallisina, vankien saama varsin hyvä kohtelu nostetaan selvästi esiin. Sotavankisairaalassa suomalaiset saavat jopa erivapauksia, he pääsevät venäläisiä useammin saunaan. Romantiikkaakin koetaan, kun eräs hoitajista rakastuu yhteen suomalaiseen. Toisaalta ohjelmaan kuuluu myös poliittista propagandaa.
Mannisen ote on jälleen leppoisan humoristinen. Nopea kirjoitusprosessi näkyy muun muassa siinä, että kuvitteellinen ja haastatteluun perustuva aines eivät sulaudu ihan luontevaksi kokonaisuudeksi. Pitempi kypsyttely olisi tuottanut eheämmän lopputuloksen. Manninen oli kuitenkin ajan hermolla, mistä hän sai kriitikoilta kiitosta, samoin kuin realistisesta ja kiihkottomasta otteesta.
(Pohjoista kirjallisuutta - Oulun kaupunginkirjasto, lainattu 4.6.2019)
E. N. Manninen (jääkäriluutnantti ja Oulun poliisimestari), jonka monet eränovellit ovat mestariluokkaa, osaa kertomisen taidon.
(takakansiteksti)
- - -
Erään miehen sota perustuu sotavangin haastatteluun, jonka ympärille Manninen on kirjoittanut kuvitteellisen minämuotoisen romaanin. Kirjan päähenkilö on sallalainen maanviljelijä, joka joutuu sotaan lähtiessään jättämään kotinsa ja nuoren vaimonsa. Hän haavoittuu ja joutuu sotavangiksi.
Mielenkiintoisinta antia kirjassa on sotavankiajan kuvaus. Vaikka venäläiset esitetään hieman eriskummallisina, vankien saama varsin hyvä kohtelu nostetaan selvästi esiin. Sotavankisairaalassa suomalaiset saavat jopa erivapauksia, he pääsevät venäläisiä useammin saunaan. Romantiikkaakin koetaan, kun eräs hoitajista rakastuu yhteen suomalaiseen. Toisaalta ohjelmaan kuuluu myös poliittista propagandaa.
Mannisen ote on jälleen leppoisan humoristinen. Nopea kirjoitusprosessi näkyy muun muassa siinä, että kuvitteellinen ja haastatteluun perustuva aines eivät sulaudu ihan luontevaksi kokonaisuudeksi. Pitempi kypsyttely olisi tuottanut eheämmän lopputuloksen. Manninen oli kuitenkin ajan hermolla, mistä hän sai kriitikoilta kiitosta, samoin kuin realistisesta ja kiihkottomasta otteesta.
(Pohjoista kirjallisuutta - Oulun kaupunginkirjasto, lainattu 4.6.2019)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Sairaala, hoitopaikaksemme valittu, oli iso; miten iso lopulta lienee ollutkaan. Paljon siihen ainakin kerrottiin tuodun haavoittuneita; suomalaisiakin enemmän kuin sata ennen meitä, sijoitettuina neljään, viiteen sairassaliin.
Ensi vaikutelma tuntui kolkolta. Jo ulko-ovella seisoi aseistettu vartio kahden puolen. Käytäviin ja kerrosten väliinkin oli sijoitettu miehiä pistin kiinni kiväärissä. Herätti heti huomiota, että seinä ja katot kaikkialla oli maalattu valkoisiksi liituvärillä ja lankuista ladotut isorakoiset lattiat ruskealla, monin paikoihin läjäpäihin. Suoraan sahauksen jäljiltä öljytyille jakkaroille piti vain situa varoen sairaalan ohjaisissa vaatteissa, sillä niistä saattoi saada helposti ikävän tikun takamaihin.
Talossa toimi keskuslämmitys, joten peseydyttäessä saatiin sekä kylmät että lämpivät vedet. Ikkunapenkkien alta kävi tuuli ja ankara veto. Sitä ei voinut auttaa mitenkään, ovet kun piti aina pitää selkoselällään. Yritettiin kerran, taloon jo vähän tutustuttua, sulkea ovet. Silloin tuli tiukka selitys, että vastaisuudessa sellainen ei saanut uusiintua.
Potilaitten rautasänkyjä ei käynyt moittiminen. Niissä narisi vieteripohja, kahisi olkinen patja, oli lakanat sekä peitteenä karvoista kudottu huopa, kaksikin tarpeen mukaan. Maalit sen sijaan olivat jo sängyistä jonkin verran varisseet. - Siisteys muuten oli kohtalainen, paitsi käymäpaikassa, joka useimmiten oli tukossa ja lattia sen mukaisesti lainehtivassa tilassa. Paperit taidettiin tarvita muualla. Onneksi meillä riitti tupakkalaatikon kansia sekä sen semmoisia muita asiaa auttavia pikku välineitä.
Ensi vaikutelma tuntui kolkolta. Jo ulko-ovella seisoi aseistettu vartio kahden puolen. Käytäviin ja kerrosten väliinkin oli sijoitettu miehiä pistin kiinni kiväärissä. Herätti heti huomiota, että seinä ja katot kaikkialla oli maalattu valkoisiksi liituvärillä ja lankuista ladotut isorakoiset lattiat ruskealla, monin paikoihin läjäpäihin. Suoraan sahauksen jäljiltä öljytyille jakkaroille piti vain situa varoen sairaalan ohjaisissa vaatteissa, sillä niistä saattoi saada helposti ikävän tikun takamaihin.
Talossa toimi keskuslämmitys, joten peseydyttäessä saatiin sekä kylmät että lämpivät vedet. Ikkunapenkkien alta kävi tuuli ja ankara veto. Sitä ei voinut auttaa mitenkään, ovet kun piti aina pitää selkoselällään. Yritettiin kerran, taloon jo vähän tutustuttua, sulkea ovet. Silloin tuli tiukka selitys, että vastaisuudessa sellainen ei saanut uusiintua.
Potilaitten rautasänkyjä ei käynyt moittiminen. Niissä narisi vieteripohja, kahisi olkinen patja, oli lakanat sekä peitteenä karvoista kudottu huopa, kaksikin tarpeen mukaan. Maalit sen sijaan olivat jo sängyistä jonkin verran varisseet. - Siisteys muuten oli kohtalainen, paitsi käymäpaikassa, joka useimmiten oli tukossa ja lattia sen mukaisesti lainehtivassa tilassa. Paperit taidettiin tarvita muualla. Onneksi meillä riitti tupakkalaatikon kansia sekä sen semmoisia muita asiaa auttavia pikku välineitä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
rajan romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
149