Jäähyväiset

Katso linna tuol,
valkasema juhlavalkeitten,
lähtöjuhla soman tyttären.
Luostarin immeks
ristiin ja kaapuun
hän jo tuomittu on;
isän tahto niin vaatii.

Toki kerran viel
isän valta ei hänt johdata.
kultansa hän tahtoo kohdata!
Varkain hän rientää
saarniston helmaan,
kesän kuutamo-yös
kukkaseppeli päässä.

Häntä vastahan
jalo nuorukainen astelee,
jalo, vaikka onni pilveilee.
Kohtalons herra
tahtoo hän olla,
kauvas katsoen pois
yli elämän saaren.

Nuorukainen:

Terve kaunoinen!
Sinä väikyt yössä ihana
kuni autuitten unelma:
kulmies taivaat
heljinä kiiltää.
Oi, mun lempeni koi,
eron hetkelle riennät!

Impi:

Ijankaikkisest erokam!
Oi isä armoton!
Lapses, joka ainoasi on,
luostarin yöhön
huomenna suljet.
Onpa tahtosi tää
kuni kallio luja!

Nuorukainen:

Miksi tahtoo hän
kauneutes valkeutta yöks,
luonnon mestartyötä turhaks työks?
Loistavan linnan
ylpeä herra,
kylmä sydämmesi on
kuni kallio, kylmä!

Impi:

Toki tahtonsa
tämä onpi ehkä Jumalan.
Sentähden kuin kaste taivahan
lempeenä vuotaa
silmäni kyynel.
Mutta itkenpä ain
että kultani heitän!

Nuorukainen:

Huomenna jo siis
pyhänpiian kaapu iloton
peittää elämäni auringon.
Kapina vimman
lempeni linnas
täällä hurjasti lyö
ja mun toivoni kuolee!

Impi:

Mitä sankar tää1
elon taistelossa kadottaa,
hälle antaa jälleen toinen maa.
Siellä, oi siellä
armiaaks onneks
taas hän aarteensa saa,
joka täällä poissiirtyi.

Pyhä haamotus,
joka aurinkosi laskust jää,
elämäsi luotees hengittää,
koilliseen kulkee,
valkenee siellä,
siellä aarteesi saat,
joka täällä poissiirtyi.

Yöstä päivä käy,
yöhän kutoo aamuruskon vyön;
sentähden kuin kaste tämän yön
lempeenä vuotaa
silmäni kyynel;
mutta itkenpä ain,
että kultani heitän!

Nuorukainen:

Yhtä ainoaa
ensimmäisnä, viimeisenä myös
sulta pyydän jäähyväisten yös:
suutelman hohtees
leimukoon muistom,
meille kallihin ain,
puhdas lempemme muisto!

Impi:

Puhdas lempem oil
kuni kuu tuo kelmeen ihana,
mi nyt kirkkaan pilven povea
suutelee tuolla.
Oi mitä pyysit?
Peity pilvehen, kuu,
peity, poskeni liekki!

Nuorukainen:

Impi ikuinen,
en sua kiusaa; mutta ole ain
kuni Cynthia, niin kaunokain.
Tyven ja kaunis
jumalten vuoril.
Ijankaikkinen niin
lemmenliittomme olkoon!

Impi:

Oi, mua huudetaan!
Kauemminhan viipyä en saa;
ota vastaan tämä suutelma,
ota ja anna
katkera autuus.
Oi, jo huudetaan taas!
Öinen saarnisto kaikuu!