Likkojen lipas

Tyyppi

runokokoelmat

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Nuorille suunnattuja runokokoelmia ilmestyy 2010-luvun alussa Suomessa mielettömän vähän, siksi Kirsti Kurosen Likkojen lipas (2011) tulee tärkeään kohtaan. Kokoelma on rakennettu kahden tytön aiheille, ystävykset Aamu ja Taika ovat esillä runojen teiniminä-hahmoina. Toisinaan heitä katsotaan runoissa yhdessä ja toisinaan erikseen, etäämmältä. Toisinaan jompi kumpi on runon minäkertoja itse.

Runoja on alussa ja lopussa järjestetty ikään kuin selitetyksi valokuva-albumiksi: niin yksinkertaisesti voisi aiheita ottaa ja alkaa työstää materiaalia! Itse kullakin on elämässä mukaan tarttuvia asioita, jotka suljetaan mieleen kuin lippaaseen, siihen voi eläytyä. Etenkin kokoelman lukeminen tuottaa mieleen sen voimallisen ajatuksen, että itse voi valita paljonkin siitä mitä haluaa pitää mukanaan, aarremaisesti, kaikesta siitä mitä tapahtuu.

Lukija voi halutessaan ottaa Aamun tai Taikan roolin. Tulee mieleen Maailman ihanin tyttö -valokuvaajan ns. voimauttavan valokuvauksen metodi: päästää kuvattava olemaan hetken joku toinen. Runot ovat niin kuin sitä alitajuntaa tai ns. sisäistä puhetta, joka pyörii päässämme ja tulee toisinaan sanotuksi ääneen, kun kieli lipsahtaa tai uniaan muistaa. Sen voi osin jakaa hyvässä seurassa, jota runokokoelmat ovat. Ja siitä nuoruudessa tuntuu olevan kysymys. Kokoelman runot käsittelevät tyttöjen elämää matkalla naisiksi, kipeitä ja ihania vaiheita ja aiheita. Arjesta ne ottavat materiaalikseen railakkaasti ihan mitä vaan sotkuista, töytäilevää ja jankkaavaakin ainesta.

Tulee rehellisyyden vaikutelma: arjen kaaoksen uudelleen jäsentämällä saadaan aikaan jotakin uutta, käsitettävää. Kaikenlaisen säännöstellyn arjen alta oma mieli ja tahto kasvaa sitkeästi ja vimmaisesti esille. Siksi tekijää toivoisi joskus vaikka runopajan vetäjäksi: runoista syntyy vaikutelma kuin niiden ainekset voisi kuka vaan nuori ottaa itse ja metodisesti osan tehdä.

Kokoelma ei ole ahmien luettava, erikseen joka runossa on oma pieni tilannemaailma. Eri lukukerroilla todennäköisesti löytää runoista uusia ajatusväyliä. Tunnelma välittyy, vaikka jokainen vastaanottaja lukee omalla tavallaan saman tekstin ja saman kokoelman omaa elämänhistoriaansa vasten. Kokoelmaa luen tyttöenergisenä ja kapinallisena vaihtoehtona sille mitä runous on historiassaan ollut ja mitä usein tytöille on rooliksi tarjottu. Nämä tytöt eivät tee aivan riimillistä eläinrunoa tai ota esikuviaan tyttökirjojen tapaan, he tekevät maailmassa paljon itse, omilla käsillään ja uskovat ystävyyden voimaan. Kokoelmaa hallitsee enemmän symbioosimainen ystävyys kuin parviäly. Kokoelma viittaa erisnimin (Vilkkumaa, Simukka, Vilja-Tuulia, jne.) toisinaan itsensä ulkopuolella, joten saatat saada ideoita paitsi valokuvaamiseen tai kuvien järjestämiseen ja kirjoittamiseen, myös itsen ja toisten tulkitsemiseen ja jatkossa nautittaviin teoksiin.

(Sini Kiuas/ Sanojen aika)

- - -

Taika ja Aamu ovat parhaat ystävät, mutta melkein vastakohdat toisilleen. Taika on runotyttömäinen luontomystikko, Aamu suoraviivaisempi juoksijatyttö sydänsuruineen. Likkojen lipas antaa puheenvuoron molemmille yhdessä ja erikseen. Taika ja Aamu kulkevat lapsuusmuistojen, ihastumisten, vihastumisten ja pelkojen kanssa kohti oivalluksia. Nuoruuden kesinä on kaikki aika opetella ahvenen kieli ja nukkua naavaa poskella. Kylpeä nahka kurttuun.

Likkojen lipas on runokirja täynnä nuoruuden pakahduttavia tunteita ja suuria teemoja: lapsuuden loppu, naiseksi kasvaminen, äitisuhde, unelmat, oma erilaisuus, koulu, poikaystävät, bileet... Tyttöjen erilaiset luonteet ja runokielet tuovat kokonaisuuteen mukavaa vaihtelua, eikä helppojen ja haastavien runojen sekoitus lannista aloittelijaakaan. Likkojen lipas on suositun nuortenkirjailijan upea avaus runoilijana, uutta myös Siskodiskossa.

(BTJ)