Nuku hyvin, Punahilkka
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
10/1973
Teosarvio
Tenhunen, Eeva: Nuku hyvin, Punahilkka.
Hauska yhteensattuma, että mielestäni tätä nykyä kiinnostavimmat kotimaisen dekkarin naispuoliset edustajat Tenhunen ja Arhippa ovat molemmat valinneet uusien kirjojensa miljööksi koulun - vahinko vain, etten vertailumielessä ennättänyt lukea Arhippaa. Tenhunen sijoittaa kirjansa tapahtumat itäisen rajapitäjän yhteiskoulun melko rajattuun yhteisöön, jossa enimmäkseen muualta ajautunut opettajakunta sekä opettajainhuoneessa että koulun ulkopuolellakin joutuu seurustelemaan lähinnä vain keskenään, mikä ei suinkaan aina ole eduksi ihmissuhteille. Kaikki kuitenkin sujuu aluksi hyvin ihaillun rehtorin säädellessä yhdessäolon muodot, mutta sitten vähä vähältä kasvaa pahan kylvö, epäluulot, tihutyöt, kyräilevä pelko ja kuolema. Tenhunen kertoo tapahtumat pitkänä takautumana ulkoisesti hieman nynnymäisen, mutta kaikessa hiljaisuudessa veitikkamaisen ja sukkelasti ironisen naislehtorin suulla ja tihentää taiten tunnelmaa kepeistä naisopettajien rupatteluilloista kohti tulehtunutta tilannetta, jossa kukaan ei enää uskalla luottaa kehenkään. Tenhunen kirjoittaa valloittavan nasevasti, notkeasti ja joutuisan toimivasti.
Hauska yhteensattuma, että mielestäni tätä nykyä kiinnostavimmat kotimaisen dekkarin naispuoliset edustajat Tenhunen ja Arhippa ovat molemmat valinneet uusien kirjojensa miljööksi koulun - vahinko vain, etten vertailumielessä ennättänyt lukea Arhippaa. Tenhunen sijoittaa kirjansa tapahtumat itäisen rajapitäjän yhteiskoulun melko rajattuun yhteisöön, jossa enimmäkseen muualta ajautunut opettajakunta sekä opettajainhuoneessa että koulun ulkopuolellakin joutuu seurustelemaan lähinnä vain keskenään, mikä ei suinkaan aina ole eduksi ihmissuhteille. Kaikki kuitenkin sujuu aluksi hyvin ihaillun rehtorin säädellessä yhdessäolon muodot, mutta sitten vähä vähältä kasvaa pahan kylvö, epäluulot, tihutyöt, kyräilevä pelko ja kuolema. Tenhunen kertoo tapahtumat pitkänä takautumana ulkoisesti hieman nynnymäisen, mutta kaikessa hiljaisuudessa veitikkamaisen ja sukkelasti ironisen naislehtorin suulla ja tihentää taiten tunnelmaa kepeistä naisopettajien rupatteluilloista kohti tulehtunutta tilannetta, jossa kukaan ei enää uskalla luottaa kehenkään. Tenhunen kirjoittaa valloittavan nasevasti, notkeasti ja joutuisan toimivasti.