Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Sakun lintukesä
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Saku ei millään haluaisi lähteä viettämään kesälomaa hirsimökkiin, johon ei tule edes sähköä. Melko pian Saku kuitenkin huomaa, ettei mökillä ihan kurjaa olekaan. Kesään mahtuu kummallisia mökkinaapureita, gangsterimainen miesjoukko, vakoiluretkiä ja mukiinmenevä Irina-serkku. Sakun lintukesä -kirja voitti Arvid Lydecken palkinnon.
(Sanojen aika)
(Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
- Niin en mie mitään pahaa siitä pyssystä, mutta kun miun pitää auttaa lintuja, Linkku-Lankinen sanoi.
Saku oli hiljaa ja raapaisi niskaansa. Mitä se hourii? Kuinka ihminen voi auttaa lintuja muuten kuin ruokkimalla niitä talvisin? Kyllä hänkin on viritellyt talipalloja lintulaudalle ja huolehtinut, että tinteillä on siemeniä. Ja miten Hermanni tähän auttamiseen liittyy? Linkku-Lankinen nappasi kiikarit pöydältä ja tarkasteli ikkunan läpi taivasta.
- Sinisuohaukka, hän sanoi. - Vanha tuttu. Se pesii täällä joka kesä. Sillä on nyt munat rantaruovikossa.
Saku ei nähnyt muuta kuin mustan viirun, joka kaarteli taivaalla. Se olisi yhtä hyvin voinut olla tuuleen karannut kaulahuivi.
- Katsos, miulla on linnut, ukko sanoi ja kaatoi kahvia kuppeihin. - Ja niissä on enemmän järkeä kuin ihmisten touhuloissa. Ne ei tee mitään pahaa. Ja linnuilta mie olen oppinut enemmän kuin ihmisiltä.
Saku hörppäsi väkevää kahvia ja otti korpun pussista. Korput olivat melkein samanlaisia kuin ne, joita oli ollut seurakunnan leirillä, vähän pehmeämpiä vain. Mutta uskaltaisiko hän kysyä ukolta? Eihän se ilkeältä vaikuttanut, leppoisalta höppänältä paremminkin.
Saku oli hiljaa ja raapaisi niskaansa. Mitä se hourii? Kuinka ihminen voi auttaa lintuja muuten kuin ruokkimalla niitä talvisin? Kyllä hänkin on viritellyt talipalloja lintulaudalle ja huolehtinut, että tinteillä on siemeniä. Ja miten Hermanni tähän auttamiseen liittyy? Linkku-Lankinen nappasi kiikarit pöydältä ja tarkasteli ikkunan läpi taivasta.
- Sinisuohaukka, hän sanoi. - Vanha tuttu. Se pesii täällä joka kesä. Sillä on nyt munat rantaruovikossa.
Saku ei nähnyt muuta kuin mustan viirun, joka kaarteli taivaalla. Se olisi yhtä hyvin voinut olla tuuleen karannut kaulahuivi.
- Katsos, miulla on linnut, ukko sanoi ja kaatoi kahvia kuppeihin. - Ja niissä on enemmän järkeä kuin ihmisten touhuloissa. Ne ei tee mitään pahaa. Ja linnuilta mie olen oppinut enemmän kuin ihmisiltä.
Saku hörppäsi väkevää kahvia ja otti korpun pussista. Korput olivat melkein samanlaisia kuin ne, joita oli ollut seurakunnan leirillä, vähän pehmeämpiä vain. Mutta uskaltaisiko hän kysyä ukolta? Eihän se ilkeältä vaikuttanut, leppoisalta höppänältä paremminkin.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
111