Minä olen Bobrikov

Runoilijalla on vapautensa, mutta se ei tarkoita sitä, että historiallisen romaanin tekijä saisi turvautua pelkkään mielikuvitukseen, etenkään silloin, kun kuvauksen kohteena on todella elänyt ja vaikuttanut henkilö. Mitä kauemmas menneisyyteen mennään, sitä enemmän vapauksia kirjailijalla tietysti on, sillä lähdetiedot vähenevät samassa suhteessa. Ja mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä enemmän lähdetietoja on, sitä pienemmäksi jää mielikuvituksen osuus. Krohnin kirja on kyllä vauhdikas ja kirjallisena tuotteena ansiokas. Nähdäkseni hänen antamansa kuva nykykirjallisen suuntauksen mukaan nautiskelevasta ja asioihin melko välinpitämättömästi suhtautuvasta Bobrikovista ei ole historiallisesti oikea. Sitä ei ole myöskään perinnäinen käsitys Suomi-syöjä Bobrikovista. Todellista Bobrikovia on etsittävä kansallisuusfilosofian pohjalta, vilpittömien ihmisten, mutta silti terävä-älyisten fanaatikkojen joukosta. Suomalaisten kannalta pahin vika vanhassa Bobbassa oli se, että hän oli väärällä puolella.