Jokinen, Anja
Elämäkertatietoa
Keskisuomalainen harrastajakirjoittaja Anja Jokinen oppi tekstin rakentamista ja viimeistelyä eräässä kirjoittajapiirissä ja osallistuessaan yhteisjulkaisuihin. Jokisen runoja ja tarinoita on ilmestynyt lehdessäkin.
Anja Jokisen Kultavesi sisältää omina osastoinaan vuorotellen runoa ja proosaa, mikä on toimiva rakenne kokoelmalle. Novellit kertovat proosan keinoin kysymyksistä, joista runoissa puhutaan kiteytetymmin. Menneisyyden kietoutuminen nykyhetkeen, ihmissuhteet, ihmisen hyvyys, elämän yllätyksellisyys ja vaikeuksien kohtaaminen valottuvat monipuolisesti.
Jokisen lyhytproosassa avautuu pienen, taitavasti kuvatun tapahtuman kautta kokonainen elämäntarina. Tapahtumat ovat usein käänteitä, joissa asiat saavat uuden suunnan tai joissa ne tajutaan uudelta kannalta. Jokisen novellit ovat ikkunoita ihmisen elämään. Novellissa ”Nainen” tämä toteutuu konkreettisesti, kun päähenkilö katselee ikkunasta erään lähellä asuvan henkilön dramaattisia tilanteita. Muistotkin paljastavat henkilöiden sisintä ja ajattelua, ja vähäinen aistimus kertoo koko elämäntunteesta.
Runot ovat selkeän kuvallisia, ja luonnon havainnosta siirrytään usein ihmiselämää koskevaan mietteeseen. Lapsuusmuistot ja kokemukset omasta äitiydestä saavat toisistaan voimaa, ja elämän rikkaus on runoissa käsin kosketeltavan todellista.
Katriina Kajannes
Harrastuksen käsityöt, lukeminen ja matkailu.
Anja Jokisen Kultavesi sisältää omina osastoinaan vuorotellen runoa ja proosaa, mikä on toimiva rakenne kokoelmalle. Novellit kertovat proosan keinoin kysymyksistä, joista runoissa puhutaan kiteytetymmin. Menneisyyden kietoutuminen nykyhetkeen, ihmissuhteet, ihmisen hyvyys, elämän yllätyksellisyys ja vaikeuksien kohtaaminen valottuvat monipuolisesti.
Jokisen lyhytproosassa avautuu pienen, taitavasti kuvatun tapahtuman kautta kokonainen elämäntarina. Tapahtumat ovat usein käänteitä, joissa asiat saavat uuden suunnan tai joissa ne tajutaan uudelta kannalta. Jokisen novellit ovat ikkunoita ihmisen elämään. Novellissa ”Nainen” tämä toteutuu konkreettisesti, kun päähenkilö katselee ikkunasta erään lähellä asuvan henkilön dramaattisia tilanteita. Muistotkin paljastavat henkilöiden sisintä ja ajattelua, ja vähäinen aistimus kertoo koko elämäntunteesta.
Runot ovat selkeän kuvallisia, ja luonnon havainnosta siirrytään usein ihmiselämää koskevaan mietteeseen. Lapsuusmuistot ja kokemukset omasta äitiydestä saavat toisistaan voimaa, ja elämän rikkaus on runoissa käsin kosketeltavan todellista.
Katriina Kajannes
Harrastuksen käsityöt, lukeminen ja matkailu.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Antologiat:
Kuvatäkki lapsille ja lapsenmielisille (koonnut Hannele Huovi). Keuruun kansalaisopiston kirjoittajapiiri 1994.
Yhden koon sukkahousut : tekstejä Keuruun kansalaisopiston kirjoittajapiiristä (koonnut Hannele Huovi). Keuruun kansalaisopiston kirjoittajapiiri 1994.
Kuvatäkki lapsille ja lapsenmielisille (koonnut Hannele Huovi). Keuruun kansalaisopiston kirjoittajapiiri 1994.
Yhden koon sukkahousut : tekstejä Keuruun kansalaisopiston kirjoittajapiiristä (koonnut Hannele Huovi). Keuruun kansalaisopiston kirjoittajapiiri 1994.
Aurinkoniitty (toim. Tuula Melasniemi). Immi Hellénin lastenrunokilpailun "Lapselle minussa" satoa. Kuoreveden nuorisoseura Nysä 1998.
Koskaan ei voi tietää : Kouvolan dekkaritapahtuman novellikilpailun parhaat 2001 (toim. Venla Sainio, Ritva Sorvali, Pirkko Viren). Kouvolan kaupunki 2001.
Muu tuotanto:
Huoneteatterin Minun runoni -illassa 1997 esitetty kirjoittajan runoja.
Pieniä tarinoita ja runoja Suur-Keuruu -lehdessä.
Koskaan ei voi tietää : Kouvolan dekkaritapahtuman novellikilpailun parhaat 2001 (toim. Venla Sainio, Ritva Sorvali, Pirkko Viren). Kouvolan kaupunki 2001.
Muu tuotanto:
Huoneteatterin Minun runoni -illassa 1997 esitetty kirjoittajan runoja.
Pieniä tarinoita ja runoja Suur-Keuruu -lehdessä.
Tekstinäyte
Hämmästyn vedessä olevaa raidoitusta, sineä ja kultaa. Mietin tosissani, mitä tämä kultavesi on, kunnes tajuan. Aina kun laineen harja on rantaan päin siihen heijastuu taivas. Enpä ole tainnut käydä ennen ruskan aikana uimassa, ainakaan rannassa missä puut ovat ihan rantapenkereellä. Tuo keltainen kulta toistuu monin eri vivahtein luonnon syksyssä. Missä mahtaa olla kulta ihmisen syksyssä? Vaikka, voihan se joskus jossakin välkähtääkin harmauden keskellä.
Hämäryys tulee jo aikaisin. Sinet ja kulta häipyvät pimeyden syliin. En malta lähteä, mieleni kietoutuu yhteen hämärän kanssa. Sytytän kynttilän savusaunan nokeentuneelle ikkunalle. Sen lepattava, heikko valo leikkii seinän mustalla sametilla. Vanha, kostunut savunhaju tuntuu voimakkaana. Puut huojuvat ikkunan takana, jonka edessä istun. Pohjoisella tähtitaivaalla lepattavat valkoiset arat levontulet.
[Kultavesi, Imprimatur-Kustannus, s. 81-82]
[Kultavesi, Imprimatur-Kustannus, s. 81-82]