Peurankuu

Kirjoittaja on koulutukseltaan antropologi, joten hänellä pitäisi olla tietoa kivikaudesta. Romaanissaan hän on kuitenkin käyttänyt runsaasti myös mielikuvitusta, sovitellut yhteen palasia sieltä täältä. Kirja kertoo Siperiassa asuneista metsästyksellä ja keräilyllä itsensä elättäneistä ihmisistä kertojanaan ja päähenkilönään Janan, aluksi pikkutyttö, sittemmin nuori nainen ja lopulta henki, joka vaihtelevissa hahmoissa liikkuu entisillä asuinsijoillaan ja palvelee sukunsa mahtavaa šamaanina. Janan on milloin susi, milloin leijona tai mammutti, eläen lajinsa parissa. Nämä kuvaukset kunkin eläinlajin sosiaalisesta elämästä ovat kirjan eloisimpia, samoin se jakso, jossa Janan asuu pikkusiskoineen yhden talven luolassa susiemon ja tämän pennun kanssa. Luonto on kivikauden kansalle pelottava mutta myös tuttu, luonnosta luetaan eläinten ja ihmisten liikkeet, säät ja vuodenajat. Kirjan parasta antia on mielestäni juuri ihmisten ja luonnon keskinäisen suhteen voimakas kuvaus.