Sormus

Kaisu pyörähtelee pirtin lattialla piironkipeilin edessä, välillä katsoo ikkunasta kun harmittava sade suhisee sireenipuskaan. Kohta on lähdettävä, pyörällä polkiessa menee tukka littanaan sadetakin hupun ja huivin alla, naama kastuu ja puvun helma rypistyy kosteuttaan. Mentävä kumminkin on.
"Vanhaa taivasta näkyy, pian se lakkaa", äiti sanoo, ihailee. "Ei mene hukkaan kun nuorena vaatteilla koreilee." Lavalla käy vaimonhakuiässä olevia isontalonpoikia. Ja tuommoiseen voi iskeä silmänsä herrapoikakin, vaikkei niistä aina hyvä seuraa. Tätinsä kumminkin pääsi hyville päiville. Ensin tehtaissa jotain toimitteli ja sitten hattumodistin opissa oli, kun tuomari iski silmänsä ja vei vihille. Siellä Ullan luona Kaisukin on käynyt hienoutta oppimassa, sieltä nuo elkeet ovat tarttuneet, mutta liekö se haitta, voi olla päinvastoinkin.
"Hei mambo, mambo italiano hei mambo..." Kaisun kasvoja hehkuttaa kiihko, kotona ei ujostuta ollenkaan, hame lentää, sääret ottavat tanssiaskeleita, kengän korko raapaisee lattiamaalia ja pää kääntyilee niin että hän näkee koko liikesarjansa soikeasta piironkipeilistä.