Hakkarainen, Anna-Liisa
Elämäkertatietoa
Anna-Liisa Hakkarainen o.s. Laukka
Luottamustehtävät:
Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston hoitokunta
Ilamon rahasto
Palkinnot:
Award of Excellence, Biennale of European Illustrations, Japani 2001
Suomalainen Kuvakirja –palkinto, Kultamarja ja metsän salaisuudet –kirja 1998
Harrastukset:
elokuvat, näyttelyt, teatteri ja matkustaminen
"En lainkaan tunne olevani kirjailija. Tulin kertoneeksi maalausteni syntytarinoita, joita filosofian maisteri Satu Itkonen halusi tehdä kirjan (Portti maalauksiin). Lempikirjani taitaa olla Waltarin Sinuhe, koska se osoittautui todeksi Egyptissä. Rakastan klassista musiikkia, mutta myös körttivirsiä, iskelmiä - monenlaista musiikkia."
Luottamustehtävät:
Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston hoitokunta
Ilamon rahasto
Palkinnot:
Award of Excellence, Biennale of European Illustrations, Japani 2001
Suomalainen Kuvakirja –palkinto, Kultamarja ja metsän salaisuudet –kirja 1998
Harrastukset:
elokuvat, näyttelyt, teatteri ja matkustaminen
"En lainkaan tunne olevani kirjailija. Tulin kertoneeksi maalausteni syntytarinoita, joita filosofian maisteri Satu Itkonen halusi tehdä kirjan (Portti maalauksiin). Lempikirjani taitaa olla Waltarin Sinuhe, koska se osoittautui todeksi Egyptissä. Rakastan klassista musiikkia, mutta myös körttivirsiä, iskelmiä - monenlaista musiikkia."
Tekstinäyte
Kysymys
Muuan vuosia sitten lukemani artikkeli korosti, että tulee vielä päivä, jolloin ihmiset ovat valmiita maksamaan paljonkin päästäkseen paikkaan, jossa luonto on vielä puhdas ja oikea, koskematon.
Nykyään törmään artikkeleihin, joissa filosofit anatvat meille vastauksia kysymyksiin. Minua on koskettanut ajatus siitä, että arki on yhä useammalle ihmiselle suorittamista. Kuvitellaan, että tavallinen elämä, arki, on jotenkin turruttavaa. Me ihmiset juoksemme monien asioiden perässä, ja on ehkä tulossa aika, joka painottaa hiljaisuutta ja vetäytymistä. Pitää olla pitkään tekemättä mitään, jotta tajuaisi, mitä elämästä kannattaa jättää jäljelle. Kun yrittää päteä kaikilla elämän alueilla, elämä voi karata kässitä.
Ihmisellä pitää olla aikaa vain olla. Itse huomaan olevani myös paljon luovempi, jos olen sanonut itselleni: tänään minun ei tarvitse tehdä mitään. En muista miksi maalasin muutamia vuosia sitten juuri tällaisen kuvan. Mutta ehkä juuri pakottomuus antoi ajatuksia.
Kaikkea elämässä ei voi ymmärtää. Vaikka olen itse maalannut Kysymys-maalauksen, voi kuva sisältää itsellenikin mystiikkaa. Mikä on tuo otus, kissa vai mikä? Entä oksa, jonka päässä on kuu?
Portti maalauksiin (Taidepiste 2001) s. 51
Muuan vuosia sitten lukemani artikkeli korosti, että tulee vielä päivä, jolloin ihmiset ovat valmiita maksamaan paljonkin päästäkseen paikkaan, jossa luonto on vielä puhdas ja oikea, koskematon.
Nykyään törmään artikkeleihin, joissa filosofit anatvat meille vastauksia kysymyksiin. Minua on koskettanut ajatus siitä, että arki on yhä useammalle ihmiselle suorittamista. Kuvitellaan, että tavallinen elämä, arki, on jotenkin turruttavaa. Me ihmiset juoksemme monien asioiden perässä, ja on ehkä tulossa aika, joka painottaa hiljaisuutta ja vetäytymistä. Pitää olla pitkään tekemättä mitään, jotta tajuaisi, mitä elämästä kannattaa jättää jäljelle. Kun yrittää päteä kaikilla elämän alueilla, elämä voi karata kässitä.
Ihmisellä pitää olla aikaa vain olla. Itse huomaan olevani myös paljon luovempi, jos olen sanonut itselleni: tänään minun ei tarvitse tehdä mitään. En muista miksi maalasin muutamia vuosia sitten juuri tällaisen kuvan. Mutta ehkä juuri pakottomuus antoi ajatuksia.
Kaikkea elämässä ei voi ymmärtää. Vaikka olen itse maalannut Kysymys-maalauksen, voi kuva sisältää itsellenikin mystiikkaa. Mikä on tuo otus, kissa vai mikä? Entä oksa, jonka päässä on kuu?
Portti maalauksiin (Taidepiste 2001) s. 51
Lähteitä ja viittauksia