Kehusmaa, Pentti

Kirjoista ja niiden teemoista: "Kivionkalo" on sotalapsikirja. Omaelämäkertateos. Lapsuusaika ja sotalapsiaika Ruotsissa. Kirja loppuu paluuseen Ruotsista 1947. Sijoittuminen huutolaispojaksi Alatornion Korpijärvelle. "Korpijärvi" kuvaa lapsuutta ja nuoruutta Korpijärvellä, Ruotsin kulttuurin ja Tornionjokilaakson kulttuurin yhteentörmäystä ja kirjoittajan eläytymistä maaseutuun, kun omat sisaret jättivät maalle oman onnensa nojaan. Rehellisyyden käsite sai kolauksen. "Nuoruus Alatorniolla" käsittelee nuoruuden aikaa maaseudulla, uuden elämäntavan omaksumista, miehistymistä, pelkoa seksissä. "Kasvun aika" . Maaseutu muuttuu, niin myös kirjoittajakin. Irtautumista kotiseudulta, työ vie mennessään. Työn alla uutta tuotantoa.

Elämäkertatietoa

Pentti Kehusmaa, s. 1937 Kemi. Nykyinen asuinpaikka Keminmaa.
Koulutus: kansakoulu.
Ammatit: ent. geotekniikan tj., eläkeläinen, kirjailija.

Varhaislapsuutensa 7 ensimmäistä elinvuottaan Pentti Kehusmaa asui syntymäpitäjässä Kemin Tervaharjulla. Kaupungiin pyyhkäissyt Lapin sota vei hänet 7-vuotiaana Perämeren Ruotsinpuoleiselle rannalle tuhansien muiden lappilaislasten tavoin. Vuonna 1944 alkoi Pentin sotalapsivudet Ruotsissa. Hänet sijoitettiin Etelä-Ruotsissa sijaitsevaan Hoforsiin.

Sopeutuminen oli vaikeaa, koska kieli oli vieras. Tilanteen teki vielä vaikeammaksi, sillä nuori Pentti Kehusmaa sai kirjeiden välityksellä tiedon äitinsä kuolemasta. Pentti sai palata pian Suomeen, mutta Suomessa oleskelu jäikin vain tilapäiseksi. Jo samana vuonna hän joutui lähtemään takaisin Haaparannan kautta Hoforsiin. Seuraavana vuonna tuli jälleen suruviesti. Pentin isän terveys oli heikentynyt ja isä oli kuollut. Pentti Kehusmaa palasi Suomeen lopullisesti vuonna 1947. Hän oli silloin 10-vuotias ja edessä oli uusi ongelma, äidinkieli oli unohtunut. Pentti joutui huutolaiseksi Alatornion Korpijärvelle.

”Minulla ei todellakaan ollut hyvä olla Ruotsissa. Enkä ole ainoa, joka on saanut kokea saman kohtelun. Sotalapsien julkisuuteen tuomissa tarinoissa ovat päässeet etualalle ruusunpunaiset ja suklaanmakuiset unelmajutut”, Pentti Kehusmaa toteaa.

Näitä lapsuusvuosiensa kokemuksia Pentti Kehusmaa ei ole saanut pois mielestään. Viime vuosien aikana hän onkin joutunut vastailemaan lehdistön ja tiedotusvälineiden välityksellä Suomen sotalapsivaiheista. Myös lehdistö ulkomailta on haastatellut häntä näiden kysymysten osalta.

Pentti Kehusmaa käsittelee kokeemaansa myös kirjoittamissaan kirjoissa. Paljolti varhaislapsuuden kokemuksista kumpuava ”Kivionkalo” on koskettava kertomus kirjoittajan traagisista elämänvaiheista. Maailman ja ruotsalaisten kasvattivanhempien murjoma poika pakeni kivionkaloon haavojaan nuolemaan.

”Kivionkalosta tuli minulle pakopaikka. Siellä pohdiskelin asioita... pohjustin elämälleni uutta suuntaa. Olen vasta myöhemmällä iälläni alkanut ymmärtää elämäni tarkoitusta. Omistin jo alle kymmen ikäisenä kolmet vanhemmat, joten eri käänteiden tarkoitus ei kirkastu hetkessä”, Pentti Kehusmaa sanoo.

Kivionkalo-teos on tarkkaa kuvausta Pentin lapsuudenajan kemiläisestä miljööstä, ihmisistä ja tapahtumista. Varsin koskettavia ovat välähdykset Hoforsin ajoilta: "Kasvattiäitini otti minut poikittain polviensa päälle ja alkoi hakata vitsoilla takapuoleen ja selkään. Se ei ollut mitään piiskaamista vaan hakkaamista... Takapuoleni oli arka ja kipeä... Menin kadun yli metsään. Siellä oli iso haljennut kivi ja siinä oli sellainen onkalo. Käperryin sinne ja pieni sydämeni väpätti vieläkin..."

Suomen sotalapsien siirtolaiskokemukset ovat vielä ”kirjoittamaton lehti”, joten on korkea aika saattaa nämäkin asiat julkisuuteen. Moni tutkija olisi varmaan kiitollinen, jos tietoa olisi saatavana myös omakohtaisena kokemuksena.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Mukana antologioissa:

* Akanvirtaa uuteen, 1988.
* Täyttä elämää, 1993.
* Roudasta ruskan, Kaamasen runoantologia, 1998.
* Väylän kynäilijät. Keminmaa. Väylän kynäilijät, 2003.