Salaisuuksien laakso

Stephen on orpo, jolla ei ole omasta suvustaan mitään tietoa. Hän asuu Lontoossa orpokodin tapaisessa talossa. Yhtenä päivänä Stephenille saapuu kirje salaperäiseltä herralta Postlethwaitelta asianajotoimistolta. Stephen lähtee toimistoon katsomaan mistä on kyse. Kun hän saapuu toimistoon, hän saa selville, että on saanut perintönä Cornwallista oman kartanon. Stephen hämmentyy, koska hän ei ole koskaan saanut tietää mistään kartanosta. Hän on kuitenkin utelias ja lähtee matkaan.

Kun hän saapuu Cornwalliin ja kertoo etsivänsä kartanoa, kaikki alkavat käyttäytyä kummallisesti, kun kuulevat minne Stephenin pitäisi mennä. Mutta miksi? Kun Stephen saapuu kartanon portille, hän näkee ison kivimuurin ja rautaportin. Miksi kartanon omistaja on halunnut niin ison muurin ja portin? Kun Stephen menee portista sisään, häntä vastassa on pieni metsä ja paljon kasveja. Stephen yrittää kotiutua kartanoon, mutta hänen vähäisiä tavaroita katoaa ja metsästä kuuluu outoja ”Voomp, Voomp” - ääniä. Ketä salaisuuksien laaksossa asuu ja miksi Stephenistä tuntuu, kuin joku seuraisi häntä?

Kirja oli mielestäni loistava. Kirjan kirjoittaja tietää todella paljon luonnosta ja kasveista, jotka esiintyvät kirjaa lukiessa. Kun lukee kirjaa, tulee itsekin ajateltua Amatsonin metsää ja sen nykyistä tilannetta. Saa myös tietää paljon kasveista ja kasvien ominaisuuksista. Kirjassa on kuvailtu todella hyvin kasvien ulkonäköjä ja metsässä asuvia olioita. Alussa, kun aloitin kirjan lukemisen, oli kuvailtu niin paljon, että meinasi kyllästyä tai nukahtaa. Se on yksi huono puoli kirjassa. Toinen huono puoli on kirjassa se, että jossain kirjan kohdissa ei oikein tapahdu mitään. Mutta loppupuolella alkaa taas tapahtua alunkin puolesta. Ja jos luket jotain toista kirjaa Salaisuuksien Laakson kanssa, kirjan juonesta saa nopeasti taas kiinni. Kaikin puolin kirja oli hyvä.

Salaisuuksien Laakso kertoo Stephen-nimisestä orpopojasta, joka yllättäen saa tietää perineensä kartanon isosedältään Theodorelta, jota hän ei tiennyt olevan olemassakaan. Kartanossa kuitenkin tapahtuu kummia; portti on välillä auki, välillä lukossa, puutarhasta kuuluu outoja ääniä ja ruokaa häviää. Stephen löytää isosetänsä päiväkirjat ja alkaa etsiä niistä vastausta kartanon salaisuuteen, joka alkaakin pikkuhiljaa kirkastua. Kirjassa on myös paljon asiaa Amazonin sademetsistä.

Kirja on todellakin lukemisen arvoinen. Juoni on alussa hiukan laahaava, mutta loppua kohti kirja muuttuu koko ajan kiinnostavammaksi eikä lukemista yksinkertaisesti voi lopettaa kesken. Kirjaa täytyy kuljettaa mukana kaikkialle, ruokapöytään, sohvalle ja kouluun.

Kirja kertoo Stephen-nimisestä pojasta, joka eräänä normaalilta tuntuneena päivänä kuulee omistavansa suuren ja tuntemattoman Lansburyn kartanon. Kartano on siirtynyt perintönä Stephenin isoisältä hänelle. Stephen lähtee heti asian kuultuaan katsomaan minkälainen kartano häntä odottaa. Lähikylän ihmiset katsovat Stepheniä ihmeissään, kun hän kävelee kylän läpi kartanolle. Stephenin pitkä ja hikinen matka saa oudon lopun, kun hän vihdoin saapuu Lansburyn kartanolle. Portti ja ovi ovat auki! Talossa on hiirenhiljaista ja Stephenin odotukset siitä, että talossa olisi odottamassa joku, häipyvät sen tien. Kun Stepheniä alkaa painaa tunne, että joku katsoisi häntä, tuntuu, ettei kartanossa ole mitään hyvää. Stephenin tavaroiden outo katoilu ei helpota pojan oloa yhtään.

Salaisuuksien laakso on jännittävä, hauska ja siitä ei parhain pilkunviilaajakaan löytäisi mitään tylsää. Loistava kirja fantasian ystäville!

Kirja kertoo Stephen nimisestä pojasta, joka on orpo. Eräänä päivänä Stephen saa kuulla perineensä Lansbury Hallin, sukunsa vanhan kartanon. Stephen matkaakin pian Cornwalliin, jossa kartano sijaitsee. Stephen huomaa heti, että kartanossa on jotain outoa. Kartanon tiluksilta kuuluu outoa ääntä ja siellä kasvaa erilaisia eksoottisia kasveja. Kyläläiset luulevat Stephenin isosedän, Theodorin olevan vielä elossa, vaikka Stephen on nähnyt tämän haudankin. Kylällä kulkee myös kummallisia tarinoita kartanosta. Stephen löytää vanhasta kartanosta isosetänsä vanhan päiväkirjan. Päiväkirja kertoo Theodorin ja mysteerisen B:n matkasta Amazonia pitkin. Stephen pääseekin päiväkirjan avulla tutustumaan Amazon virran asukkaisiin, kasveihin ja toinen toistaan erikoisempiin eläimiin.

Kirjassa on ehdottomasti parasta sen tunnelma. Kirjailija kuvailee tapahtumia kekseliäästi ja värikkäästi. Välillä tulee tunne, että olisin itse mukana seikkailussa. Juoni on uskomattoman kekseliäs ja jännittävä. Vaikka alussa saattoi tuntua siltä, että kirja on tylsä, niin se paranee huimasti loppua kohti. Epilogista odotin enemmän, mutta toisaalta se jätti lukijan ajattelemaan itse, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Vähiten koko kirjassa pidin Stephenistä, sillä hänen reaktionsa kaikkeen jännittävään oli todella laimea.