Nupponen, Anni

Kirjoittaminen on narsistin ammatti. Sitä kuvittelee kaikenlaista omassa päässään, ahertelee ja ähertelee tarinan kanssa itsekseen omassa kammiossaan. Sitten tuotos sysätään muiden luettavaksi, ajanvietteeksi, viihteeksi. Viemään aikaa maailmalta.

Kirjoittaminen on nöyrän ihmisen ammatti. Sitä antautuu omalle mielelleen ja mielikuvituksel-leen, vailla muuta majakkaa kuin oma maku ja hauraat tarinan langat. Kertomiseen kuluu ai-kaa, perskankkujen puutuminen on väistämätöntä. Sosiaalinen elämä kärsii, kun on otettava yksinäistä aikaa tarinalle. Onnekkaita ovat ne kirjoittajat, joiden puoliso on ymmärtäväinen.

Kirjoittaminen on mielen vankila ja mielen vapautta. Ainoa sensori, jota pelätä, on oma itse. Välillä kirjoittaminen on pelottavaa, kun alitajunta pulpauttelee ilmoille yllätyksiään. Välillä tun-tuu, että tarinat toistavat itseään, että eikö sitä koskaan tule kirjoitettua mitään uutta?

Kuitenkin jokainen tarina on aloittamista alusta – seisomista vuoren juurella, kiipeämistä taas uudelle huipulle. Koko maailmasta ei voi kirjoittaa, mutta jokainen tarina on oma maailmansa.

Makuasioita:

En pidä välinpitämättömyydestä, kyynisyydestä enkä henkisestä yksisilmäisyydestä.

Minua inspiroivat metsät, juuret, voimakkaat värit, muistot jotka tuntuvat kaikkialla kehossa, uskaltaminen, rohkeus, ennakkoluulottomuus, oudot puut, lumihiutaleet, kesän ensimmäiset taimet, art nouveau, barokki, virtaava vesi, unien logiikka, sadut.

Elämäkertatietoa

Tamperelainen Anni Nupponen voitti vuonna 2008 toisen jaetun palkinnon Portin novellikilpailussa 2008. Hän julkaisi esikoisromaaninsa Nainen ja kuningas omakustanteena 2008. Teos sai Suomen Tolkien-seuran vuoden parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle myönnettävän Kuvastaja-palkinnon 2009.

Opinnot:
Filosofian maisteri, Tampereen yliopisto, pääaine Suomen kirjallisuus.

Palkinnot:
Kunniamaininta Tampereen Science Fiction Seuran novellikilpailussa 2007 sekä jaettu toinen sija samassa kilpailussa 2008.
Suomen Tolkien -seuran Kuvastaja-palkinto vuoden 2008 parhaasta suomalaisesta fantasia-kirjasta.

Harrastukset & kiinnostukset:
Kirjallisuus, sarjakuvat, taide, museot, neulominen, luonto.

Useita päivänavaustekstejä teoksessa Arvokkaat aamut. Päivänavaustekstejä ja -ideoita. Toim. Hannu Laaksola ja Pirjo Peura, PS-Kustannus 2005.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Novelleja:

Sohvanalisen maailman seikkailuja Tracon II:n ohjelmalehti, 2006
Marha, Portti 1/2008, palkittu kunniamaininnalla Portin vuoden 2007 kirjoituskilpailussa
Kuukukkaset, Tracon III:n ohjelmalehti, 2008
Muutto, Satyyri 4/2008, http://www.satyyri.net/8/sivu/25.htm

Punainen nainen, vihreä nainen, Satyyri 1/2009, http://www.satyyri.net/9/sivu/19.htm
Juuriin, Portti 2/2009.
Joen jumala, Satyyri 1/2010.

Tekstinäyte

Kesti vuosia ennen kuin opitte ymmärtämään toisianne ja vielä kauemmin kesti, ennen kuin tiesit mitä hän haluaa. Eikä se ole mikään laimea, pikku sota puron ja järven välillä. Eikä yhdistyminen jonkun toisen jumalan kanssa niin kuin sade ja pilvet usein tekevät, tai tuulet ja myrskyt, ja mitä kaikkia nyt oletkaan joskus kohdannut. Ei. Hän haluaa tulla ihmiseen. Tulla sinuun.

Hän on puhunut siitä sinulle niin kauan kuin voit muistaa, varmasti jo ennen kuin edes ymmärsit häntä. Olet yrittänyt järjestää sen sanoiksi niin hyvin kuin osaat, jotta voisit itse ajatella sitä helpommin. Ymmärsit, että ihmiset ovat aina palvoneet jokea, auringon maassa ja toisillakin mantereilla. Mutta ihmiset ovat mitä ovat, ajat muuttuivat ja ne, jotka kuulivat, olivatkin yhtäkkiä hulluja, tai ihmiset eivät enää kaivanneet jumalia tai he tekivät ihmisten tekoja, patoja ja maansiirtoja ja tekojärviä sinne, missä oli ennen ollut virta.

Tietenkin myös jumalia on tullut ja mennyt, heitä on kuollut ja sulautunut toisiinsa. Mutta ihminen on viime aikoina alkanut tuhota heitä väkivalloin, koneet ovat tulleet, kemikaalit.

Minä olen ihminen, olet sanonut hänelle. Mutta sinä kuulet minut, hän on sanonut, tai ennemminkin sinä kuulet minut / et kääntänyt kasvojasi pois kun katsoin sinuun / olet erilainen / olet minun / rakastan sinua / rakastathan ymmärräthän kuuntelethan minua? Ja sinä sanoit rakastavasi, rakastavasi vain häntä. Koska mitä muuta voisit hänen jälkeensä rakastaa?

Joen jumala, 2010