Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Yöstä aamuun
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Yöstä aamuun on kiehtova ja omaperäinen romaani eron jälkeisestä surutyöstä. Tarina lähtee liikkeelle lähes yliluonnollisissa tunnelmissa. Saara on ollut avomiehensä, Mikaelin, kanssa lasillisella Corona Barissa, poistunut hetkeksi naistenvessaan ja kun hän palaa, on Mikael kadonnut. Mikaelin tilalla on joku täysin tuntematon mies, jota Saara ei ole koskaan nähnyt. Kotonakaan Mikael ei ole, suurin osa hänen tavaroistaan on poissa, eikä mies vastaa kännykkäänsä.
Teoksessa vallitsee painajaisunen tunnelma. Saara ei voi käsittää mitä on tapahtunut. Onko aika tehnyt jonkinlaisen hyppäyksen hänen pistäytyessään naisten vessassa? Oliko tuntematon mies baaritiskillä sittenkin Mikael - mutta miksi ihmeessä Saara ei tunnistanut tätä? Hortoillessaan sekavassa mielentilassa ympäri Helsinkiä ja kysellessään kadonneen Mikaelin perään Saara tiedostaa vaikuttavansa hullulta. Saaran ahdinko muistuttaakin Kafkan Oikeusjutun päähenkilön Josef K:n hämmennystä käsittämättömässä, absurdissa, maailmassa, jossa alkaa jo epäillä oman mielensä kirkkautta.
Mikaelia etsiessään Saara matkustaa aina Lappiin saakka. Samalla hän matkaa itseensä, muistoihin, suhteensa alkuun. Ja vähitellen sirpaloitunut todellisuus alkaa näyttää ehyemmältä. Yöstä aamuun on myös romaani rakkauden kaipuusta ja yksinäisyydestä. Matkallaan Saara kohtaa toisia yksinäisiä, jotka kukin etsivät rakkautta omalla tavallaan. Rakastaminen vain tuntuu olevan niin kovin monimutkaista. Petetty taiteilijan vaimo, Marjaana, selittää Saaralle miksi pysyy kurjassa avioliitossaan ja ehkä kiteyttää samalla jotakin olennaista rakkauden mystisestä olemuksesta, siitä mitä me kai kaikki oikeastaan tavoittelemme: ”Loppujen lopuksi hän on ainoa ihminen maailmassa joka on osannut koskettaa minua sillä tavoin. Kun hän katsoo minuun, tunnen että hän näkee ytimeeni. Onko kukaan nähnyt sinua niin?” (s. 158) (Silene Lehto/ Sanojen aika)
”Tirkistelin maailmaa sormieni välistä ja mietin, mitä minun olisi pitänyt nähdä.”
Kun Saara palaa naistenhuoneesta, poikaystävä on kadonnut ja kaupunki kuin rikkinäinen peili. Siitä alkaa Saaran odysseia talvisessa Helsingissä. Yöstä aamuun on tarina erosta ja kollektiivisesta yksinäisyydestä, hyväksynnän etsimisestä ja rakastamisen vaikeudesta. Tuuve Aron maailma hohkaa outoa valoa, sitä halkovat musta huumori ja yllättävät sattumat. Niiden absurdiuden ylittää vain elämä itse.
(takakansiteksti)
Teoksessa vallitsee painajaisunen tunnelma. Saara ei voi käsittää mitä on tapahtunut. Onko aika tehnyt jonkinlaisen hyppäyksen hänen pistäytyessään naisten vessassa? Oliko tuntematon mies baaritiskillä sittenkin Mikael - mutta miksi ihmeessä Saara ei tunnistanut tätä? Hortoillessaan sekavassa mielentilassa ympäri Helsinkiä ja kysellessään kadonneen Mikaelin perään Saara tiedostaa vaikuttavansa hullulta. Saaran ahdinko muistuttaakin Kafkan Oikeusjutun päähenkilön Josef K:n hämmennystä käsittämättömässä, absurdissa, maailmassa, jossa alkaa jo epäillä oman mielensä kirkkautta.
Mikaelia etsiessään Saara matkustaa aina Lappiin saakka. Samalla hän matkaa itseensä, muistoihin, suhteensa alkuun. Ja vähitellen sirpaloitunut todellisuus alkaa näyttää ehyemmältä. Yöstä aamuun on myös romaani rakkauden kaipuusta ja yksinäisyydestä. Matkallaan Saara kohtaa toisia yksinäisiä, jotka kukin etsivät rakkautta omalla tavallaan. Rakastaminen vain tuntuu olevan niin kovin monimutkaista. Petetty taiteilijan vaimo, Marjaana, selittää Saaralle miksi pysyy kurjassa avioliitossaan ja ehkä kiteyttää samalla jotakin olennaista rakkauden mystisestä olemuksesta, siitä mitä me kai kaikki oikeastaan tavoittelemme: ”Loppujen lopuksi hän on ainoa ihminen maailmassa joka on osannut koskettaa minua sillä tavoin. Kun hän katsoo minuun, tunnen että hän näkee ytimeeni. Onko kukaan nähnyt sinua niin?” (s. 158) (Silene Lehto/ Sanojen aika)
”Tirkistelin maailmaa sormieni välistä ja mietin, mitä minun olisi pitänyt nähdä.”
Kun Saara palaa naistenhuoneesta, poikaystävä on kadonnut ja kaupunki kuin rikkinäinen peili. Siitä alkaa Saaran odysseia talvisessa Helsingissä. Yöstä aamuun on tarina erosta ja kollektiivisesta yksinäisyydestä, hyväksynnän etsimisestä ja rakastamisen vaikeudesta. Tuuve Aron maailma hohkaa outoa valoa, sitä halkovat musta huumori ja yllättävät sattumat. Niiden absurdiuden ylittää vain elämä itse.
(takakansiteksti)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.