Paananen, Toini

Kirjailijan muu nimi

Paananen, Toini Kaarina

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Runo, kuin rukous.

Elämäkertatietoa

Toini Paananen o.s. Minkkinen

Toini Paananen on opiskellut kansakoulun lisäksi jatkokoulussa, kotitalouskoulussa ja elämänkoulussa. Hän on toiminut Viitasaaren kunnan lomalautakunnassa.

Harrastuksena kirjallisuus, runot ja käsityöt.

"Minulla on sanomisen tarve, jolloin on pakko tarttua kynään.Pidän Saima Harmajan runoista ja Titanic-elokuvasta. Mielisäveltäjäni on Kaj Chydenius. Tärkeää minulle on elää, olla ja nauttia."
Toini Paananen on julkaissut useita runokokoelmia. Hänen runojaan on ilmestynyt myös antologioissa sekä lehdissä Keskisuomalainen, Viitasaaren Joulu, Viitasaaren Sanomat ja Viitasaaren Seutu.

Kirjoittamisen makuun Toini Paananen pääsi Ossian Leisimon ohjauksessa ja pohjoisen Keski-Suomen harrastajapiireissä. Antoisin niistä on useita kirjailijoita synnyttänyt Juhon kynäpiiri, joka antoi palautetta jäsenilleen.

Paanasella on huumorin ja lämmön sävyttämiä runoja on kirkkopolusta, lomarakkauksista, arjen askareista sekä viikon ja kesän kohokohdista. Leipominen, kotieläinten hoito ja saunan lämmitys ovat hänelle osa elämän rikkautta, ja marjassakin on ilo käydä: ”Jäkälähuilut huhuilivat. / [- -] Syksyn sointuja kanervakankaalta.” Paanasen ilmaisu on vaivatonta, ja hän katselee elämänilmiöitä runoissaan tarkasti. Hänellä on silmää luonnon pienille tapahtumille, ja niiden myötä hän kirjaa ihmiselämänkin vuodenaikoja.

Lintu-, metsä- ja kasvirunot välittävät tunnun elämästä lähellä luontoa ja luontevasta suhtautumisesta. Ihmisellä on samat vaiheet kuin puulla: versominen, kasvu, kypsyminen ja lakastuminen. Runokuvissa rinnastetaan maisema ja ihminen: ”Vesisängyssään nukkuu sammal”, ”Muheva multa, / mitä kätketkään ihosi alle?”, ”Seisot juurillasi, haapa. / Jospa minäkin?”

Paananen kirjoittaa siitä, minkä varassa elämää eletään. Koettelemukset ja ponnistelu kasvattavat voimia: ”Olen tuulen syleilyssä. / Ja myrsky laulaa.” Viisaus ja jaksaminen tulevat tiedosta, että jokainen on rengas sukupolvien ketjussa.

Keskeiset teemat ja kuvasto toistuvat kirja kirjalta, mutta jokaisella kokoelmalla on oma ilmeensä. Kuin lastu lainehilla esittelee Paanasen aiheet, teemat ja ympäristöt. Onnittelusäkeet ystäville ja omaisille välittävät juhlavaikutelmia, ja arjen parhainta antia on yhteinen taival puolison kanssa. Teoksessa Ovi elämään ilmaisu en entistä taidokkaampaa, ja ikääntyvän avioparin rakkautta kuvataan koskettavasti. Elämä ja luonto samastaa johdonmukaisesti yksilön elämykset ja luonnon kokonaisuuden, Pisaroita elämälle viestii kiitollisuudesta ja kypsyydestä. Runokuvat ovat kokoelmassa Suomi-neidon kehdossa tarkkoja ja aistimuksellisia. Ilmaisu on hallittua, ja runojen puhuja kuuntelee itseään, läheisiään ja luontoa.

Katriina Kajannes

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Antologiat:
Viitasaarelainen runonuotta : harrastajakirjoittaja-antologia (toim. Ossian Leisimo ja Pauli Kurkirinne). Viitasaaren kunnan kulttuurilautakunta 1982.
Kirjoitettiin kirjokansi. Juhon kynäpiiri 1987.
Runon poluilla : Viitasaaren Juhon kynäpiiri. [Juhon kynäpiiri] 1994.
Sydämeni laulu : suuri runoantologia : [2] : [Rakkaus] (toim. Sinikka Salokorpi). Gummerus 1993.

Muu tuotanto:
Runoja Keskisuomalaiseen sekä Viitasaaren Joulu, Viitasaaren Seutu ja Viitasaaren Sanomat -lehtiin

Tekstinäyte

Metsäpuron sorina kuuluu herkän,
vienoin äänin.
Suo elää sen voimakasta.
Suopursu tuoksuu väkevänä.
Pieni metsälampi valmistuu kesään.
Pian sen reunamat pienin valkoisin lumpeenkukin.

Maatuneet hongat lepäävät kuin pitkospuut maisemassa.
Jossain helähtää korpin kolea ääni,
muistuttaen elämän raadollisuudesta.
Usein ei käy tasan onnen lahjat.

Mutta tänään en anna sen uuvuttaa mieltäni.
Löysin polun varrelta vanamon,
jolla on aikeet puhjeta kukkaan.
Päätin, niin teen minäkin,
vaikka harmain hapsin.

Suloinen on vanamon kukka.

Suomi-neidon kehdossa (2008) s. 30