Erämaan hedelmä
Tyyppi
kokoomateokset
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Jyväskyläläisen kirjoittajan 12. kirja on taiteilijan erämaavaelluksen aikana valmistunut persoonallinen, puhutteleva julkaisu. Kirja kuuluu sarjaan, jossa ovat aiemmin ilmestyneet Kinnusen esikoisteos Kuninkaan kutsu (1997), Madosta puimareki (2003), Kohti uutta valoa (2004), Kun minun sanani toteutuvat (2006), Viides leipä (2007), Pedon aika (2008), Vain yksi on tarpeen (2009), Minä se olen (2010), Niin kauan kuin on päivä (2011), Myrkynkestävät (2012) ja Yhdestoista hetki (2013). Kirjassa on neljä osaa. Ensimmäinen osa koostuu raamattuviittein vahvistetuista päiväkirjahavainnoista, joissa tarkastellaan ympäröivää maailmaa ja kirjoittajan henkilökohtaista elämää. Raamattuviittein vahvistetut tekstit ovat erillisiä, toisistaan riippumattomia tapahtumia ja kokemuksia, ilmestyksiä tai pohdintoja. Toisen osan muodostavat runot. Kolmannen osan muodostaa lehti-, tv- ja radiokatsaus, joihin on myös liitetty raamatunviitteet. Neljäs osa on Ilmestykset, joka koostuu ajankohtaisista profetaalisista näyistä.
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Tekstinäyte:
Heinäkuussa, viikolla 29, sain seuraavan näyn: Viime vuosien aikana mediassa on käyty raskas keskustelu sekä massairtisanomisista että kristillisyyden sallimisesta/kieltämisestä oppilaitoksissa.
Näillä asioilla on yhteys toisiinsa. Jos kiellämme lapsiltamme sen, mikä heille on välttämätöntä, kuinka voimme olettaa, että aikuisille riittää loputtomiin sitä, mikä on heille elintärkeää?
Nämä vitsaukset koskevat usein valitettavasti niitäkin, jotka eivät ole syyllisiä juuri ko. asiaan. Esimerkkinä tästä löytyy mm. profetia hometaloista (Minä se olen, 2010). Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä (Luuk. 18:16)
Jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne? (Luuk. 16:12)
Runonäyte:
Autuaita ovat murheelliset
Löysin erämaasta laulun,
taivaasta tulleen sävelen.
Sinun Sanasi, Herra,
antoi minulle
uuden askeleen.
Heinäkuussa, viikolla 29, sain seuraavan näyn: Viime vuosien aikana mediassa on käyty raskas keskustelu sekä massairtisanomisista että kristillisyyden sallimisesta/kieltämisestä oppilaitoksissa.
Näillä asioilla on yhteys toisiinsa. Jos kiellämme lapsiltamme sen, mikä heille on välttämätöntä, kuinka voimme olettaa, että aikuisille riittää loputtomiin sitä, mikä on heille elintärkeää?
Nämä vitsaukset koskevat usein valitettavasti niitäkin, jotka eivät ole syyllisiä juuri ko. asiaan. Esimerkkinä tästä löytyy mm. profetia hometaloista (Minä se olen, 2010). Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä (Luuk. 18:16)
Jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne? (Luuk. 16:12)
Runonäyte:
Autuaita ovat murheelliset
Löysin erämaasta laulun,
taivaasta tulleen sävelen.
Sinun Sanasi, Herra,
antoi minulle
uuden askeleen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
94